Käytiin eilen T:n kanssa kattomassa leffa Hitlerin viimeisistä päivistä.

Hitler on hännystelijöineen jumissa maanalaisessa bunkkerissa Berliinissä. Viholliset kolkuttelevat jo kaupungin portteja ja maan alla mietitään parhaita tapoja tappaa itsensä.  

En tiedä miten totuudenmukainen kuvaus leffa noista päivistä oli, mutta jos se on lähelläkään totuutta, aika sekaisin bunkkerissa oltiin. Hitleristä tuli mariseva ja kiukutteleva pikkuvauva, joka eli omissa harhoissaan ja komensi olemattomia armeijoita. Hitlerin esikunta näytti elokuvassa hampaattomalta lammaslaumalta, joka oli ihan hukassa ilman johtajaansa. Siihen päälle vielä Göbbelsin perhe, joka tuli bunkkeriin viettämään viimeiset hetket Hitlerin kanssa, sekä Hitlerin henkilökohtainen sihteeri, Traudl, joka seuraa tapahtumia sivusta.

Toista maailmansotaa on käsitelty kymmenissä leffoissa, mutta ehkä on ihan terveellistä palata vanhoihin virheisiin, jotta niitä ei tehtäisi toiste. Tosin maailmalla on tälläkin hetkellä menossa ihan samanlaista meininkiä, joten ehkä me emme kuitenkaan koskaan opi...