Kyllä säälitti kun piti eilen puolenyön aikaan heittää muru töihin. T nukkui parin tunnin nokoset ennen sitä, ja sängyn pohjalta vääntäytyi todella väsynyt mies, kun kävin herättämässä. Ja pitkä yötyörupeama edessä. Voi mun murua!

Sääli heräsi uudestaan, kun palasin autolla kotiin lentokentältä. Tällä kertaa säälin kohteena oli alakerran vartija, jonka näin ikkunan läpi nukkumassa aulan sohvalla istualtaan. Harmitti kun piti avata ovi ja häiritä hänen uniaan, sillä tiesin, että hän on hämillään siitä että yllätän hänet nukkumasta, ja ponnahtaa pystyyn saman tien. Niinhän siinä sitten kävi. Harmitti sen takia, sillä arvelin, että hänellä on pitkä yö edessä, ja varmaan tarvitsee torkkunsa. Eikä minua ainakaan haittaa, että hän nukkuu, talo pysyy pystyssä ilmankin, että joku koko ajan päivystää tikkana alakerrassa.

Nyt sentään vartijoita on ilmaantunut alakertaan enemmänkin. Monta kuukautta näin vuorotellen töissä vain kaksi miestä, ja mietin että koska heillä oikein on vapaata! Monesti näin saman miehen aikaisin aamulla ja myöhään illalla, ja toinen mies astui remmiin yöksi. Nyt alhaalla näkyy myös kaksi muuta naamaa.

Ilmeisesti täällä päin ei ole mitenkään harvinaista, että "vapaapäivä" voi olla täysin vieras käsite. Eikä puhettakaan kahdeksan tunnin työpäivistä!