Lueskelin eilen vanhoja kirjoituksiani. Alkoi naurattamaan kun luin miten tuohtunut olin aluksi bahrainilaisesta liikenteestä. Tajusin, että en ole pitkään aikaan ajatellut koko asiaa. Olen niin tottunut liikenteessä törttöilijöihin, että en niitä enää juurikaan noteeraa, pidän vain silmäni auki ja jalan valmiina vaihtamaan jarrupolkimelle.

Muru ei sulata liikennekäyttäytymistä vieläkään. Jos hän on kuskina, saan kuunnella jatkuvaa saarnaa ja paasausta, kun muru kommentoi autoilijoita. Minä en tosin ole kovin kuuliainen yleisö, vaan komennan murua pitämään suunsa kiinni ja ottamaan käden pois auton torvelta. Ei minulle hyödytä huutaa, kyllä minä osaan käyttäytyä liikenteessä. Eikä sekään hyödytä mitään, että tuuttailee kiilailijoille. Ei ne siitä piittaa.

Toki minuakin ottaa edelleen päähän jos joku on parkkeerannut keskelle tietä enkä pääse ohi, tai säikähdän välillä hengenvaarallisia kiilaamisia. Mutta useimmiten en voi kun nostaa hattua paikallisten autoilijoiden kekseliäisyydelle. Minä en moisia temppuja edes hoksaisi tehdä!