Käytiin tosiaan pari päivää sitten Omanissa, Muscatissa. Oli tosi hieno paikka! Toisaalta minut voi varmaan tätä nykyä valloittaa helposti, sillä Bahrainissa näkee vain merta ja hiekkaa, ja mikä tahansa paikka, jossa on maisemassa vähänkin vaihtelua, tuntuu piristävältä.

Muscat oli todella kaunis. Ei liian iso kaupunki, paljon vihreää, kauniit vuoret taustalla, lämmintä, rauhallista. Eikä paikkaa ole vielä pilattu turismilla. Turisteja siellä toki on, mutta ei vielä niin paljon, että ne hallitsisivat kaupunkikuvaa. Siellä voi siis vielä nähdä omanilaisen elämäntavan suht "luonnontilassa".

Muttrah Souq oli näkemisen arvoinen paikka, todella kaunis katettu kauppakuja. Käveltiin myös merenrantaan rakennetuilla tunnelmallisilla kävelyteillä. Aika paljon vain ajeltiin ympäriinsä ja nautittiin maisemista. Mulle tuli ihan Kreikka ja Välimeri mieleen.

Viimeisenä iltana ajettiin vähän kauemmas Muscatista pieneen merenrantakylään ja käytiin syömässä pienessä ravintolassa. Englantia siellä ei kauhean hyvin osattu, mutta palvelu oli sitäkin innokkaampaa, ruoka oli yksinkertaista mutta hyvää. Pöytään kannettiin ruokaa niin, että uusille lautasille oli vaikea löytää tilaa, ja silti koko satsi maksoi vain noin kahdeksan euroa. Maksettiin vähän ekstraa, ja paikan omistaja oli ilmeisen tyytyväinen vaikka ensin vastustelikin.

En tiedä millaista olisi asua Omanissa. Parin päivän lomareissupaikaksi se oli mainio, mutta ilmeisesti maa on kuitenkin aika paljon konservatiivisempi ja vanhanaikaisempi kuin Bahrain. Se on avautunut ulkomaailmalle kai vasta muutamia vuosia sitten.

Bongasin muutaman kaupan, jossa myytiin eläviä kanoja pataan pistettäväksi, joten luulenpa, että elämä siellä saattaisi olla aika lailla haastavampaa kuin täällä. Toki siellä oli myös isoja kauppakeskuksia länsimaisine kauppaketjuineen, joten ei ruuanlaittoa aina tarvitse aloittaa kanaa tappamalla...

Silmiin pistävä ero Bahrainiin nähden oli se, että työntekijät näyttivät voittopuolisesti olevan omanilaisia. Siivoojat kauppakeskuksissa näyttivät intialaisilta, mutta muuten omanilaiset osaavat näköjään tehdä itse työnsä. Eivätkä tarvitse samanlaista siirtotyöläisarmeijaa siihen kuin bahrainilaiset.

Lomareissu oli siis juuri sitä mitä kaipasinkin, piristystä arkeen, rentouttavaa aikaa yhdessä oman murun kanssa. Päällimmäiseksi mieleen jäivät iloiset ja ystävälliset omanilaiset kasvot. Muscattiin mennään kyllä uudestaan!