Viikonloppu hurahti radalla päivystäessä, joten en paljoa ehtinyt kirjoittelemaan. Vanhemmatkin on vielä kylässä, joten koneen ääressä ei juuri ehdi istua. (Kumma miten sitä tulee huono omatunto, jos ei ehdi kirjoittamaan...)

Bahrain on ollut viime kuukaudet täynnä kisoja mainostavia julisteita. Hotellit on kaikki täynnä, ja kaikki maan vuokra-autot oli kisaviikonloppuna varattuja. Takseilla on ollut kissanpäivät, kun ne ovat päässeet riistämään viattomia kisaturisteja. Tavallisestikin ne ajavat ilman mittaria ja yrittävät huijata korkeita hintoja, mutta nyt ne olivat tuplanneet hintansa. Myönteinen yllätys oli se, miten hyvin turisteja varten oli varauduttu: lentokentällä jaettiiin heti Bahrainin kartat, ja pitkin maata oli infokojuja ja matkamuistomyymälöitä. Tavallisesti täällä kun ei oikein osata turisteja hyysätä.

Piipahdettiin radalla yhteensä neljänä päivänä. Ensin torstaina oli päivällä mahdollisuus käydä varikkosuoralla tutustumassa autojen kimpussa häärääviin insinööreihin. Muutama kuskikin näköpiirissä vilahti, pari vaivautui peräti kirjoittamaan nimmareitakin. Mutta pääosassa oli kyllä tekniikkaväki. Oli ihan mukavaa nähdä formulakisojen taustahyörinä, varsinkin kun torstaina oli aivan mahtava ilma.

Perjantaina seurattiin vapaita harjoituksia. Mielen veti vähän matalaksi Kimin auton jääminen tienvarteen. Katsomot ammottivat tyhjyyttään, muutama innokas turisti oli jaksanut vaivautua paikalle. Ja me ;-)

Kuljeskeltiin myös pääkatsomon takana pystytettyjen myyntikojujen luona. Plussaa kisoissa oli kyllä se, että lapset oli huomioitu erittäin hyvin (meillä oli porukassa yksi kolmevee, pari vähän isompaa ja monta lapsenmielistä). Lapsille pidettiin esimerkiksi autokoulua, ensin oppintunti liikennesäännöistä ja sitten sai polkuautolla ajaa ajokortin. Formula-autoilla sai ajaa pleikkaripeliä. Perinteiset myyntikojut lippiksineen ja t-paitoineen valloittivat ison tilan. Ja pikaruokapaikat ja kahvilat veloittivat törkeitä summia...

Lauantaina oli aika-ajot, ja aivan jäätävä viima. Tuuli oli niin kova, että tukka meinasi lähteä päästä. Katsomossa jaksoi istua just ja just niin kauan, että aika-ajot tuli ajettua, sitten lähdettiin. Mieli mustana, kun Kimi nilkutti kolmella renkaalla katsomomme ohi vain parin kierroksen jälkeen.

Sunnuntaina ilma oli jo vähän parempi, vaikka tuulikin. Tsempattiin itseämme kisaa varten, ja vitsinä naurettiin, että kyllä se Kimi jo viiden ekan kierroksen aikana ainakin kymmenen ohittaa. Ja seuraavilla loput kymmenen. En meinannut silmiäni uskoa, kun se meidän reikäpää oli tuotapikaa kuudes ja pian kolmas!

Vaikka en olekaan mikään kova seuraamaan formulakisoja, tunnelma tempaisi kyllä mukaansa. Viihdyin siis. Kotitelkkarista näkee paremmin, usein olin ihan pihalla mikä on tilanne. Onneksi muru hyvillä silmillään näki screenille ja informoi tilanteesta.

Bahrainilaiset ovat kovia kannattamaan Ferraria ja Schumia, joten olimme pieni Kimiä kannattava saareke siellä punaisen katsomon keskellä. Suomen lippua oli silti ilo heilutella kisan jälkeen, pääsin jopa kuvaan jonkun kisaturistin kanssa lippuineni. Edustamaan Suomea ja Kimiä jonkun kuva-albumiin. Heh. Nyt on kisahumu vaiennut, ja Bahrain on palannut arkeen. Päätän raporttini täältä tähän.