Arabian kielen opintopiiriämme kohtasi suuri kunnia. Opettajamme kutsui meidät luokseen kylään. Jännittävää!

Meidät otettiin vastaan seurusteluhuoneessa. Opettajamme siskonmies esitteli ensin tohkeissaan netistä löytämäänsä ohjelmaa, jonka avulla voi harjoitella yksinkertaisia arabiankielisiä lauseita, ja harjoitella aakkosten ääntämistä. Opettajan siskokin lopetti puuhansa keittiössä, ja tuli tervehtimään, kysellen mitä kukakin on naisiaan (todettiin, että kaikki ollaan kotirouvia, mutta ollaan kyllä oltu töissä vielä kun oltiin Suomessa...). Kartoitettiin jokaisen perhesuhteet (naimisissa, lapsia?) ja lausuttiin kohteliaisuuksia. Kun isäntäväki kuuli, että meillä ei murun kanssa vielä ole lapsia, tähän huokaistiin, että lapsia tulee " ins' Allah". Niinpä.

Tarjolla oli kakkua, hedelmäsalaattia, pähkinöitä, teetä ja mehua. Oli muuten aivan ihanaa kakkua, opettajamme eno taisi olla kondiittori, joten herkku oli lähtöisin ammattilaisen käsistä. Mmmm....

Vierailun toinen kohokohta kakun pöytään kantamisen lisäksi oli se, kun talon isäntä poistui hetkeksi, ja palatessaan hänellä oli kädessään kesy lintu. Se istui miehen sormella äärimmäisen rakastuneen näköisenä, ja sirkutteli kuin sekopäinen. Kun joku muu yritti ottaa sen käteensä, se lennähti miehen pään päälle pakoon. Ällistyttävintä kaikessa oli se, että mies kertoi pyydystäneensä sen ulkoa vasta viikkoa aikaisemmin!

Vierailu oli kaikin puolin onnistunut, taisimme olla tasapuolisesti kaikki yhtä tohkeissamme. Jälkeenpäin mietimme, että ilman tätä opintopiiriämme olisi saattanut kestää aika paljon kauemmin tutustua johonkin bahrainilaiseen niin hyvin, että saa vierailukutsun. Jossain vaiheessa pitää sitten esittää vastavierailukutsu ja kutsua heidät kylään.

Tämmöistä tänne kuuluu tällä kertaa. Mitä teille kuuluu?