Tällä viikolla ollaan taas leikitty turistia. Veli on kylässä tyttöystävänsä kanssa, joten turistioppaan urani on saanut jatkoa.

Pari päivää sitten vierailtiin Al Jasran Handicraft Centerissä, mikä tällä kertaa oli vähän pettymys. Palmunlehvistä koreja kutova mies ei ollut paikalla, ja yleensä hän on koko vierailun kohokohta. Miehen huoneen ohi kun ei saa kävellä ohi piipahtamatta ensin sisällä juttusilla. Rupatellessaan mies punoo lehvistä kameleita, hevosia, sotureita ja muita merkillisyyksiä näppärillä sormillaan. Ja välillä suomalaiset tuppisuut saavat osakseen kommentteja, kuten "miksi te ette puhu mitään, miksi olette niin hiljaa?". No niin, mies ei siis ollut paikalla, ja koska muut työntekijät eivät ole yhtä puheliaita, piipahdettiin vain keskuksen myymälässä, istuskeltiin hetki puutarhassa ja sitten jatkettiin matkaa.

Al Jasrassa on myös perinteinen bahrainilainen talo, jossa on asunut kuninkaallista väkeä joskus 1900-luvun taitteessa. Askeettista, mutta kaunista. Huvittavaa oli seurata taloa vahtivia miehiä, joilla ei ollut kerta kaikkiaan mitään tekemistä. Me olimme paikan ainoat turistit, eikä mitään varsinaista ryntäystä sinne taida minään päivänä juuri olla... Sääli sinänsä, paikka oli kaunis.

Jos joskus käytte Bahrainissa, ja perinteiset talot kiinnostavat, vinkkivinkki: Muharraqissa vastaavia taloja on useampia.

Kuuma päivä, mutta silti jaksettiin vielä käydä Bahrain fortissa, eli jo aikaisemminkin mainitsemassani linnoituksessa, joka on Bahrainin vanhin arkeologinen kaivauskohde.

Eilen käytiin tsiikaamassa paikallinen ylpeys, Tree of life, jota elämänpuuksikin väitetään. Puu itsessään ei ollut oikeastaan suomalaiselle mikään "juttu", mutta puun ympärillä levittäytyvä aavikko oli reissun arvoinen! Siis puun jujuhan on se, että pidetään ihmeenä sitä, että keskellä aavikkoa kasvaa valtava, ikivanha puu. Ilmeisesti se saa vettä maanalaisesta lähteestä. Puu ja sen ympäristö on valitettavasti huonossa kunnossa, roskia on kaikkialla ja puuhun on kaiverettu jos jonkinlaista tekstiä ja nimeä:

Ja tyypilliseen tapaan me tyhmät turistit olimme liikenteessä juuri pahimman helteen aikaan :) . Ei muuta kun huivia pään suojaksi ja vesipullot mukaan ja menoksi. Silti kuumuus meinasi läkähdyttää, mittari oli todennäköisesti siinä 40 asteen tuntumassa...!

Elämänpuun jälkeen pieni ruokatauko, sitten kameleita katsomaan! Janabiyassa, eli aivan uuden kotimme naapurissa, on kamelitarha. Olen monesti ajanut autolla paikan ohi luullen, että siellä on muutama kameli, mutta kun eilen kävimme siellä meille selvisi, että kameleita on noin neljäsataa...

Kamelit kuuluvat jollekin sheikille. Saimme käydä silittämässä naaraita ja lapsia, uroksia ei kuulemma voinut lähestyä, ne olisivat purreet. Kamelit olivat aivan uskomattoman likaisia, mikä ei tarkemmin ajatellen ole mikään ihme. Eläimiä oli tosiaan valtavasti, mutta työntekijöitä emme nähneet kuin muutaman. Ja nekin vähät istuskelivat katoksen alla. Toisaalta, oli edelleen päivän kuumin hetki, ehkä työntekijät illalla aktivoituvat?

Kameleilla sentään oli vielä ihan hyvät oltavat, vaikka niillä ei näyttänyt olevan vettä tai suojaa saatavilla. Niillä oli kuitenkin tilaa. Toisin oli aasiparoilla. Meille näytettiin kolme aasia, jotka oli suljettu pieneen aitaukseen, jossa oli nilkkoihin asti suomeksi sanottuna p a s k a a ! Yksi aasi oli aitauksen ulkopuolella lieassa, ja se oli aivan älyttömän laiha, kylkiluut vain paistoivat. Kysyttäessä eläintenhoitaja sanoi, että se on juuri saanut varsan, joka kuoli, ja siksi se voi huonosti. Jaa-a.

Kun olimme lähdössä pois, näimme vielä nilkuttavan kapisen koiran, jonka ympärillä hyöri pieniä koiranpentuja. Joten kaiken kaikkiaan siis erittäin mukava ja miellyttävä eläinretki?

Illalla vielä mattokauppiaan kanssa illalliselle, vesipiippua polttamaan ja siitä jatkoille irkkupubiin. (Naisille rajaton tarjoilu kahden dinaarin rannekkeella). Tänään nukuttiin myöhään ja levättiin, jotta jaksetaan mennä illalla suomalaisten grillibileisiin!