Eilen päästiin eroon "talviturkista", joka kylläkin tänä vuonna oli vain symbolista, uiminen kun on jatkunut Bahrainissa melkein läpi talven. Olitiin murun kummitädin luona kylässä maalaismaisemissa, lainattiin pyörät ja pyöräiltiin metsien halki. Kierros päätettiin pienelle uimarannalle, ja käytiin järvessä pulahtamassa.

Tämä se vasta tuntuu kesältä! Meitä on kyllä säät suosineet, ja vaikka jo ehdin julistaa auringon jättäneen meidät, se palasi saman tien takaisin meitä hellimään. Niin sitä vaan sain olkapäät pyöräillessä punaiseksi, vaikka pieni rusketus oli jo alla valmiiksi. Mäkisen pyöräilymaaston rasituksetkin unohtuivat, kun sai ihailla vehreää metsää ympärillä, nuuhkia puiden ja kukkien tuoksua, kuunnella lintujen iloista sirkutusta ja puiden huminaa.

Nyt olen taas vaihtanut maisemia, just äsken tulin äidin luo. Tyhjään taloon, kun porukka on töissä, mutta mikäs tässä on odotellessa, kun on netti käytössä ja taas pääsee tuntojaan purkamaan. Bussimatkan aikana ehtikin miettiä kaikenlaista, varsinkin kun edellisestä vierailupaikasta piti lähteä suunniteltua aikaisemmin. Mutta ei siitä sen enempää.

Tässä joku päivä vois kokeilla kastautumista meriveteen, vaikka se on varmasti kertaluokkaa karmaisevampi kokemus kuin järvivesi. Lue: kylmää. Tästä on sitä paitsi kiva pyöräilymatka merenrantaan. Loman aikana on tullut pyöräiltyä Sveitsissä, pikkukylässä Suomessa, joten jos kokeilis sitä vaikka kaupunkimaisemissakin. Ainakin täällä on tasaista!

Nyt suunnittelen asettautuvani tuonne takapihalle pihakeinuun lämpöiseen, hyvä kirja käteen, kylmää juomaa viereen. Kuulumisiin!