Kävin tekemässä Tampereen kaupungin Ekotallaaja-sivulla "ekologinen jalanjälki" -testin (via Matami), eli kuinka paljon "kulutan" maata vuodessa. Jälkeni oli muihin verrattuna kolmanneksen isompi, 9,3 hehtaaria, mikä ei kyllä ole mikään ihme, kun ajattelee missä maassa parhaillaan asun. Testi oli kyllä aika huonosti laadittu, vaihtoehtoja oli liian vähän, ja se oli selvästi suunnattu Suomessa asuvalle. Mutta suuntaa-antava se toki on.

Ympäristöystävällisyys, tai siis sen puute, on asia, jonka vuoksi kärsin suuria tuskia täällä aina ajoittain. Minusta, joka olen vuosikaudet lajitellut roskani, kierrättänyt panttipullot ja -tölkit, ja valikoinut kaupassa ympäristöystävällisiä tuotteita (ainakin joskus), on tullut laiska ympäristön ystävä. Bahrain ei kyllä tee ympäristön ajattelemista edes mitenkään helpoksi.

Olen jo ennenkin kirjoittanut siitä, miten kaupassa tavarat pakataan miljoonaan muovikassiin. Vielä minä joskus muistan/jaksan/viitsin hankkia kankaisia ostoskasseja, jotka työnnän tavaroiden pakkaajalle kassalla. Mahdan saada osakseni pitkiä katseita, kun näin teen... Puolustukseni mainittakoon, että välillä kieltäydyn tarjotusta kassimäärästä, ja pyydän laittamaan tavaroita samaan muovikassiin neljän sijasta.

Siitäkin olen varmaan jo maininnut, miten tuotteet, olivat ne sitten ruokaa tai mitä muuta tahansa, on pakattu jo itsessään moninkertaisiin pakkauksiin. Löytyy parikin kerrosta muovia ja välissä vielä pahvia.

Kodinkoneliikkeitä kiertäessäni kiinnitin huomiota siihen, että energiankulutus ei ole täällä mikään "juttu". Luulenpa, että päinvastoin, mitä isotehoisempi laite, sen kiinnostavampi paikalliselle kuluttajalle. Energialuokkia ei ollut näkyvissä, saati sitten tiedossa, eikä laitteissa näyttänyt olevan mitään kulutusta vähentäviä ominaisuuksia. Ylipäätään mitään tuotteita ei markkinoida ympäristöystävällisinä - en voi kuluttajana tehdä ostospäätöksiä ympäristöä säästävien ominaisuuksien perusteella, kun en tiedä niistä!

Testissä ei edes kysytty ilmastoinnista mitään. Ilmastointi pauhaa ainakin jossain huoneessa jatkuvasti, voi sitä sähkön kulutuksen määrää. Tietysti se on asia, mille en voi mitään, tässä kuumuudessa laite on must. Asiaa tietysti auttaisi se, että laite olisi uusi ja energiaa säästävä. Toinen laitteistamme vaihdettiin juuri uuteen, mutta miten säästeliäs se on, sitä en tiedä.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Mutta ikävintä on, että ympäristönsuojelu on asia, mistä täällä ei puhuta oikeastaan ollenkaan. Paikalliset eivät yksinkertaisesti tiedä, että pienillä asioilla yksittäinenkin ihminenkin voi tehdä ekotekoja. Maassa, jossa roskia heitetään surutta auton ikkunasta maahan, ekologinen jalanjälki on ihmistä kohden todennäköisesti aika suuri. Pakko bahrainilaisten on kuitenkin jossain vaiheessa herätä: tällä roskaamisen tahdilla Bahrain on muutaman kymmenen vuoden päästä iso kaatopaikkasaari, ympärillään meri, josta kaikki elävä on kuollut.

Päivän ahdistuskirjoitukseni päättyy tähän.