Hinkattiin koko päivä kirpparilta ostamaamme pöytää ja neljää tuolia kuntoon. Pöydän pinta oli aika kulunut, mutta muuten hyvässä kunnossa, mutta pääasia oli, että koko setti oli todella halpa. Kulumista päästiin helposti eroon: Löysin rautakaupasta ihmeainetta, joka teräsvillalla hinkkaamalla peitti kaikki kulumat ja naarmut. Ei yksinkertaisesti jaksettu ruveta hiomaan vanhaa pintaa pois, joten päädyttiin tämmöiseen kepulikonstiin. Päälle sitrusvahaa (siitä tuoksu), ja hyvä on!
Tuoleilla ei alkuperäiskunnossa istuisi erkkikään, joten ne hajotettiin alkutekijöihinsä. Puuosat kunnostettiin samaan tapaan kuin pöytäkin. Pehmustetut osat odottavat purkamista. Yhden jo ehdin tuhota, alta paljastui oksettavan tahmaisia kangaskerroksia ja alimmaisena oli pölyinen vaahtomuovi.
Tuolien istumiskuntoon saattaminen vaatii ilmeisesti jälleen seikkailun Sitraan. Puhelinluettelon keltaisia sivuja tutkimalla minulle selvisi, että vaahtomuovia saa ainakin sieltä. Minulle ei ole vieläkään auennut, miksi Bahrainissa ei ole kunnon rautakauppaa, josta saisi kaikkea rakentamisessa ja sisustamisessa tarvittavaa, vaan kaikki on ripoteltu ympäri maata pikkuliikkeisiin. Nyt vaahtomuovin saaminen vaatii siis sen 15 kilometrin ajon toiselle puolelle saarta.
Kangastakin tarvitaan, ja sitä haen varmaan souqista. Pakko päästä eroon noista ihan ihkuista sinisistä päällyksistä, jotka nyt pehmusteita koristavat. Paskaisetkin ovat kuin mitkä.
Kaikkeen sitä ihminen ryhtyy. Niin helppoa olisi ollut marssia Home Centeriin ja ostaa upouusi pöytä. Viimeksi vaan myivät kaikki alta pois ennen kuin ehdimme ostaa.
Kai sitä aina pitää olla pieniä projekteja, jotta pysyy vetreänä?
Kommentit