Otus on peräti viisi senttiä pitkä, mutta onnistuu silti hallitsemaan huonetta yrmeällä olemuksellaan. Sitä piti sitten tänäänkin käydä monen tunnin verran ihmettelemässä. Siellä me kaikki neljä -kilpikonnan uudet, hämmentyneet omistajat ja minä- istuimme kylppärissä ja vahtasimme ammeen pohjalla päivystävää pientä ihmettä.

Kilppari sai aika pian nimekseen Shakira, vaikka ei keikutakaan takamustaan aivan samaan tahtiin kuin esikuvansa. Mutta on se vaan silti aivan äärettömän suloinen. Ihan pikkuruinen, mutta silti elävä. Shakira taitaa vielä totutella uuteen ympäristöönsä, sillä se on aika vähäliikkeinen. Siitä se huvi siellä kylppärissäkin syntyi, kun kaikki vahtivat toisiaan liikkumatta. Parempaa kuin mikään tosi-tv, vaikka mitään ei tapahdukaan. Pään ilmestyminen kuoren alta tai hännän liike aiheutti suurta iloa.

Kilpikonna synttärilahjana on vähän outo juttu, eivätkä uudet omistajat taida olla ihan varmoja omasta suhtautumisestaan. Minä kun huolissani kysyin, voinko antaa lahjaksi miekkoja... Toiset ne vaan antaa eläviä eläimiä stressaamatta itseään luvan kysymisillä! Sitten vaan miettimään, voiko pikkuotuksen tuoda mukanaan Suomeen, mitä se ylipäätään syö ja miten sitä hoidetaan? Ja miten vanhaksi se mahtaa elää? Ja miten sitä uskaltaa edes pitää kädessä.

Shakira tuotiin uuteen kotiinsa pienessä terraariontapaisessa. Mutta pitkäaikaiseksi asumukseksi se taitaa olla aivan liian pieni. Siksi sitä tänäänkin "ulkoilutettiin" ammeessa. Ajateltiin, että pitää olla rajattu tila johon sen uskaltaa päästää vapaaksi. Se kun on niin älyttömän pieni, että muuten pian häviää tai joku astuu vahingossa päälle.

Eläinkaupassa on jo käyty ohjeita kyselemässä, mutta vielä taitavat omistajat sulatella voiko lahjan edes pitää vai pitääkö sille hankkia uusi koti. Mutta kertokaahan te, jotka tiedätte, mitä rotua tuo on, kuinka isoksi se kasvaa ja miten vanhaksi elää?

On se kumma miten noin pienessä on noin paljon vetovoimaa. Tänään ajattelin kilpparia melkein ensimmäiseksi kun heräsin, ja aina vaan ajatuksissa pyörii...