On ollut mielenkiintoista seurata Libanonin tilannetta seuraavia kirjoituksia paikallisista lehdistä. Tai siis, lähinnä seuraan otsikoita ja silmäilen juttuja, en yksinkertaisesti jaksa lukea kaikkea (mieluummin luen jutut sitten vaikka Hesarista). Täällä lehdet ovat selvästi valinneet puolensa. Järjestään jokaisen päivän lehdessä on traagisia kuvia libanonilaisten kärsimyksistä, ja lehdissä raportoidaan hizbollahin saavutuksista.

Uutisoinnissa ollaan siis aika yksipuolisia, ja hieman on havaittavissa huolta siitä, miten kriisi vaikuttaa Lähi-Idän talouteen. Jo nyt kriisi on vaikuttanut esimerkiksi vihannesten hintaan, sillä Libanon on
tärkeä suuri vihannesten tuottaja. Lehdissä jaellaan neuvoja kotirouville, miten pärjätä muuttuneessa tilanteessa. Vielä ei tavara tosin ole kaupoista loppunut, jäävuorisalaattia tuodaan nykyään ilmeisesti Egyptistä.

Bahrain toimii kauttakulkumaana Libanonista tulleille sotaa pakeneville. Viimeisin virtaus koostuu filippiiniläisistä, jotka  presidentti on komentanut palaamaan kotimaahansa pois sodan jaloista. Paikallinen punainen puolikuu haalii vilttejä ja ruokaa tänne saapuneille parille tuhannelle filippiiniläiselle, jotka odottavat matkan jatkumista kohti kotia.

Parin viime viikon aikana pitkin Bahrainia on kampanjoitu libanonilaisten siviilien puolesta. Rahakeräyspisteitä on kauppakeskuksissa, katujen varsilla, kerääjiä päivystää jopa keskellä risteyksiä! Libanonin lippuja liehuu myös autojen ikkunoista. Mielenosoituksista en ole enää kuullut, jokin aika sittenhän niitä järjestettiin parikin kappaletta. Mutta hyvin todennnäköisesti aihe on isosti esillä perjantaisissa puolen päivän rukoushetkissä. Jos vain osaisin arabiaa muutamaa sanaa enemmän, tietäisin lisää, sillä perjantaiset saarnat kuuluvat kaiuttimista kaikelle kansalle.

Näyttää siltä, että tämä sota tulee jatkumaan jonkin aikaa. Edelleen ennustan, että bahrainilaiseen elämänmenoon se tuskin tulee kauhean konkreettisesti vaikuttamaan, mutta ei koskaan pidä sanoa että ei koskaan. Katsotaan mitä tapahtuu.