Blogin kirjoittaminen on vaikeaa, kun pysyttelee suurimman osan ajasta kotona: ei tapahdu juuri mitään kirjoittamisen arvoista. Olen päivystänyt monta päivää tietokoneen ääressä, koska olen yrittänyt opiskella. Muru kylläkin häiritsee sitä tehokkaasti sekoittamalla ajatukseni vähän väliä. Tuossa se istuu metrin päässä läppärinsä ääressä opiskellen itsekin, mutta jotenkin kummasti silti ehtii minua kiusaamaan. Höh. Opiskele siinä sitten.

Muru on nyt (toivottavasti) viikon verran kotona, vapaapäiviä viettämässä ja koulutuksessa. Huomenna ehkä joutuu töihin, katsotaan miten käy. Tietysti jos muru lähteekin töihin, minä saan opiskelurauhan ;-) ... No jaa, ehkä se oppii jättämään minut rauhaan, kun tottuu ensin tähän harvinaiseen näkyyn, että minä oikeasti yritän valmistua. No niin, apua, nyt se on sanottu ääneen näin julkisesti, nyt tulee paineita onnistua!

Sinänsä ihan hyvä, että riittää tekemistä kotona sisällä, sillä viime viikkoina on ollut ihan julmetun kuuma ulkona. Lämpötila on se sama reilu 40 kuin koko kesän, mutta kun ilman kosteusprosentti on huikean korkealla, lämpö nousee kestämättömäksi. Pari päivää sitten tehtiin pieni kävelylenkki illalla, auringonlaskun jälkeen. Vaikka ei yllättäen kauhean kuuma ollutkaan, oli ikävä kävellä kun vaatteet tarttuivat kauttaaltaan kiinni ihoon ja iholla helmeili hiki, aivan kuin olisi maratonin juossut. Käveltiin siis ihan rauhallisesti. Päivällä meinaa pökertyä niillä muutaman metrin matkoilla, jotka uskaltautuu talosta autoon ja autosta vaikka kauppaan.

Mutta mutta, tuntuu että näistä samoista asioista olen kirjoittanut jo sataan kertaan, joten mikään tästä ei ole mitään uutta. Valitan saman toistoa. Ehkä joskus taas elämässäni alkaa tapahtua, ja blogistanikin tulee jälleen vähän mielenkiintoisempi.

Auttakaa tyhjiössä elävää, kertokaa mistä kenties haluaisitte kuulla?