No jo on, kun ei ihminen osaa nukkua. Muru on pitkällä työmatkalla, ja sai ennen lähtöään unirytmini ihan sekaisin. Nyt sitten kukun yöt ja laahustan rättiväsyneenä päivät. Toki oma osansa on myös sillä, että aivoissa raksuttaa tutkimussuunnitelman raakile ylikierroksilla. Viime yönäkin piti nousta ylös kirjoittamaan ajatukset ylös, yrityksenä saada siten nukkumarauha, päästämällä aatokset pois päästä kiertämästä kehää. Tuli se uni sitten, viimein, joskus puoli viiden aikaan. Ehdin kuunnella öiset rukouskutsutkin ennen nukahtamista. Se on ollut turhan yleistä viime aikoina. Yleensä nukkua posotan kuulematta yhtään mitään.

Naapurustossa on useampikin  moskeija, joiden ääniä kuulen. Täällä ei kylläkään pääse kovin kauaksi moskeijoista missään, mutta vähän melun määrä vaihtelee kodin sijainnista riippuen. Meille kuuluu kutsut ainakin neljästä minareetista, yöllä varsinkin on hauska kuunnella kutsujen kakofoniaa, kun kaikki laulavat melkein samalla nuotilla, muttei kuitenkaan ja aloittavat eri tahtiin. Saiskohan siitä hyvän kaanonin jos sattuisivat aloittamaan sillei sopivasti rytmissä?

Onneksi ääni ei kuulu sisälle kovin kovana, mutta jos sattuu olemaan ulkona kutsujen aikaan, on kuin huutaisivat suoraan korvaan megafonilla. Eipä tuo juuri haittaa, kestävät niin lyhyen aikaa. Paitsi perjantaisin puolenpäivän saarnat.

Kaivelin tuossa vaatekaappia ja totesin, että minulla ei ole juuri yhtään lämpimiä vaatteita. Ne samat vanhat, jotka olen ostanut vielä Suomessa asuessani. Jotka alkavat olla aika karmeassa kunnossa. Yritin käydä viime viikolla yks päivä alennusmyynneissä metsästämässä uusia farkkuja, mutta valikoima oli heikohko. Pitää varmaan käydä uudestaan kierroksella, jos nyt löytyisi paremmin kun koulujen alkamis -alet on ohi. Muuten tulee vilu Suomessa!