Taas sitä törmäsi omaan rajoittuneisuuteensa. Käytiin ystävän kanssa souqissa kangaskaupassa, ja vaikka tarjolla oli kuoseja ja värejä laidasta laitaan, valitsin tylsiä yksivärisiä kankaita. Mikähän siinä on, että en edes osaisi kuvitella päälleni mitään kauhean kirjavaa tai värikästä?

Värikkyyden tason voit kuvitella kun ajattelet, miten esimerkiksi intialaiset pukeutuvat. Miesten paitakankaita hallitsee värikkäiden ruutukankaiden kirjo, sillä intialaiset miehet rakastavat ruutupaitojaan. Naisten sareja ja arabialaisia mekkoja varten on laajat valikoimat toinen toistaan huimempia väriyhdistelmiä. Värien kirjo sokaisee, ja vaikka seassa on varmasti paljon todella kauniita kankaita, ne hukkuvat jonnekin kaikkien niiden pastellien ja räikeiden pinkkien, keltaisten ja vihreiden joukkoon.

Olen onneksi löytänyt erittäin hyvän kangaskaupan. Kolmessa kerroksessa on kangasta joka lähtöön: niitä kirjavia mutta myös meikäläisen makuun sopivaa. Palvelu on ystävällistä ja pyytämättä saa hyvän alennuksen. Lähtökohtaisestikin kankaat ovat suht edullisia kaikkialla Bahrainissa, mutta hinnanalennus on aina kiva juttu.

Läjä kankaita on nyt siis hommattu. Seuraavaksi pitäisi marssia ompelijalle. Tarvitsen uusia kesähousuja, ja kun kauppojen valikoimat myötäilevät eurooppalaista talvi- ja syysvaatetusta eli koostuvat tähän vuodenaikaan aika paksuista vaatteista ja väriskaalakin on rajoittunut lähes pelkästään mustaan ja ruskeaan, on pakko hommata arkivaatteita muualta kuin kaupasta. Sinänsä mahtavaa, että sellainen vaihtoehto on olemassa. Huolella tehtyjä, istuvia vaatteita vähällä vaivalla ilman, että kukkaronnyörejä tarvitsee suuremmin raottaa.

p.s. Luojan kiitos ramadan on kohta ohi. Liikenteessä huomaa, miten ihmisten kärsivällisyys alkaa kuukauden paastoamisen jälkeen olla aika matalaa tasoa, sen verran ihmeellisiä tempauksia tuolla kulkiessaan näkee. Pienelläkin matkalla saattaa nähdä monta läheltä piti -tilannetta, ja peltikolarien jäljiltä tienvarret on täynnä siirtoa odottavia autonromuja...