Apua, että väsyttää! Ihan kuin arvelinkin. En ymmärrä mistä muru saa energiansa, kai se on niin tottunut yötöihin ja aikaeroihin, että vaan mennä porskuttaa. Minä vain yritän selvitä.

Ja apua miten oli ikävä kavereita! Täältä löytyi pikkumies joka oli oppinut kolmen viikon aikana puhumaan ja toinen joka oli saanut posket! Ja kolmas jonka naama meni onnesta muikeaksi saatuaan käsiinsä tuliaisiksi tuomamme suklaat... Tarjosi sentään ensimmäisen kohteliaasti meille.

Puhuimme murun kanssa melkein toistemme suuhun kun kertasimme matkakuulumisia ystäville. Vielä meitä jaksettiin kuunnella kiinnostuneina, mutta vielä se hymy hyytyy kun lataamme tiskiin ne noin seitsemänsataa kuvaa (En kyllä ole ihan varma paljonko niitä oikeasti on. Paljon.) ja tunti videonauhaa!

Olen ihan liian väsynyt kuvien kanssa säätämiseen, mutta tässä esimauksi yksi ihan reissun alkumetreiltä:

285643.jpg