Kävin eilen allekirjoittamassa Suomen-asuntomme uuden vuokrasopimuksen. Edellinen vuokralainen muutti pois joulukuussa, nyt saatiin uudet tilalle. Kävin samalla tarkistamassa asunnon, ja ihan siistiltä näytti.

Vanhassa kodissa käyminen tuntui hassulta. Jostain selkärangasta tulivat vanhat rutiinit, kuten se että parvekkeen ovi aukeaa vasta kun sitä nykäisee vähän tai että makkarin valokatkaisin on hassusti oven takana. Silloin puolitoista vuotta sitten hyvästelin asunnon mielessäni samalla kun pakkailin tavaroita ja tyhjensin kämppää, ja ajattelin etten koskaan siellä varmaan enää asu, mutta näköjään nähtiin taas, koti ja minä.

Uudet vuokralaiset heittivät minut kiinteistönvälittäjän toimistolta asunnolle. Pokka meinasi minulta pettää siinä vaiheessa, kun auton ovi avattiin ja sieltä kierähti ulos kirkasta nestettä sisältävä pullo. Voi kun meni poika noloksi! Vesipullo...