Edelliseen kirjoitukseen viitaten: Ollaan apulaisemme kanssa aina välillä käyty syvällisiä keskusteluja, ja olen monesti todennut, että kyllä aika erilaisissa maailmoissa eletään. Kerran aikaisemmin juteltiin uskonnoista. Hän on buddhalainen, ja hän totesi, että hänen uskonnossaan ei ole mahdollisuutta anteeksiantoon. Ainut mahdollisuus on elää elämä hyvin, muuten joutuu syntymään uudelleen. Luulenpa, että uskonnossa piilee siemen kastijärjestelmäänkin, katsotaan että ihmiset ovat entisissä elämissään ansainneet sen elämän, mikä heillä nyt on, eikä siitä auta ponnistella ylöspäin.

Suuri ero minun ja hänen ajatuksissaan johtuu kuitenkin myös koulutuksesta. Suomalainen yleissivistys, hyvä luku- ja kirjoitustaito ja aktiivinen sanomalehtien ja uutisten seuraaminen auttaa pysymään ihan eri tavalla maailman ilmiöissä kiinni. Hänellä on monesti ihan selkeitä väärinymmärryksiä asioista sen vuoksi, että hän on kuullut uutiset ja niiden taustat kuulopuheina muilta ihmisiltä. Ja suusta suuhun kulkiessa tarinat tuppaavat muuttumaan.

Samaten hän ja hänen ystävänsä ovat erittäin taikauskoisia, ja sekin vaikuttaa elämänkatsomukseen.

Meillä on kyllä onni, että olemme onnistuneet löytämään noin fiksun ja luotettavan apulaisen. Kirjaviisautta ei aina löydy, mutta elämää nähneen naisen viisaudella selviää monesta asiasta. Ja vaikka minusta ensin tuntui oudolta ajatukselta palkata joku tekemään kotitöitä, meille on hänen kanssaan syntynyt lämmin ja läheinenkin suhde, ja minusta on kiva olla paikalla silloin kun hän käy meillä, jotta pääsen juttelemaan hänen kanssaan. Varsinkin kun tiedän, että hänen päätyössään hän viettää suuren osan päivistä yksin ja on usein aika yksinäinen. Edellisessä työpaikassa tässä meidän compoundissa kun hänellä oli laaja ystäväpiiri ja paljon sosiaalista toimintaa. Bahrainin tapaisessa maassa, missä paikasta toiseen liikkumiseen tarvitaan auto, suuri osa siirtotyöläisistä on aika jumissa ja pääsevät hankalasti liikkumaan.