Taisin kuluttaa kaiken energiani loppuun toissapäivänä. Eilen laahustin ympäri taloa kuin zombie, nukahdellen jatkuvasti. Epäilin väsymyksestä yskänlääkettä, joten tänään jätin lääkkeen ottamatta. Turhaan, sillä tänäänkin väsyttää, vaikkei ehkä ihan niin paljon kuin eilen. Yskin edelleen välillä keuhkoni pihalle, ehkä vähän se on helpottanut eikä kurkkua kutita koko aikaa. Voi kun tämä menisi jo ohi ja pääsisi taas kiinni normaaliin arkeen.

Muru lähti äsken naapurin kanssa formularadalle katsomaan rantalenttistä. Absurdia sinänsä että saarella täytyy rantalentiskisat järjestää sisämaassa keinotekoisesti. Bahrainin uimarantojen puutteesta olenkin jo kertonut monesti, ja tässä se taas nähdään. Minä jätin kisat suosiolla väliin, sillä ulkona on se neljäkymmentä astetta lämmintä, eikä tämä tukkoinen ja raskas olo ole paras ulkoiluun tällä hetkellä. Harmi, sillä kisoihin osallistuu myös suomalainen joukkue. Muru puki päälleen sille tuomani Suomi-teepaidan ja naapurillakin oli kourassaan suomenlippu kun tuosta ovesta poistuivat. Intoa puhkuen lähtivät kotimaata kannustamaan.

Minulla on tuossa toinen linotyö vaiheessa, sain siihen idean eilen ja tänään yritän jatkaa sitä eteenpäin. Hieman suuritöisempi kuin edellinen (nälkä kasvaa syödessä...), joten ihan vielä ei varmaan tule valmista. Pitää nyt kuitenkin hyödyntää nämä sairastelupäivät edes jotenkin, sillä koneella odottaa vino pino artikkeleita, jotka pitäisi pian jaksaa lukea gradua varten. Vielä ei kuitenkaan pää sitä kestä. Siis taiteilkaamme...