Naapurin kisakatsomo on ollut kovassa käytössä. Koko konkkaronkka kokoontui sinne katsomaan Euroviisuja saksalaiselta kanavalta. Suomen voittoon ei kukaan etukäteen uskonut, mutta järkytys oli suuri kun yökötykset kuten Venäjä, Turkki, Belarus, Kreikka ja Bosnia & Herzegovina nousivat pisteissä niin korkealle. Serbian voitto oli kaikille täysin mahdoton ymmärtää. Kuten naapuri osuvasti totesi, mitä enemmän rajanaapureita, sitä enemmän pisteitä. Kappaleiden hyvyydestä kisassa kun ei ole kysymys.

Meidän kisakatsomossamme hyväksynnän saivat Bulgaria, Unkari, Ranska, Suomi ja Georgia. Ruotsalaiset ja britit naurettiin pihalle ja Ukrainan esitys herätti lähinnä säälinsekaista hilpeyttä. Romanian esitys oli ihan ok sitten kun pääsi vauhtiin.

Tänä vuonna ei onneksi ollut kovin montaa puolialastonta takamuksenkeikuttajaa ja suurin osa esiintyjistä osasi sentään laulaa (paitsi esimerkiksi viimeiseksi esiintynyt Moldovan nainen).

Suomi näytti ainakin televisiosta katsoen suoriutuvan kisajärjestelyistä hyvin. Suomi vaikutti lavastuksen ja muiden järjestelyjen perusteella modernilta ja raikkaalta maalta. Jaana ja Mikko näyttivät tosi söpöiltä ja sympaattisilta. Krissen outo ilmestyminen oli vähän liikaa, Krisse-vitsit eivät välttämättä oikein kaikki auenneet ulkomaalaiselle yleisölle ja suomalaisille hahmo on ehkä jo vähän kulunut juttu. Postikorteistakin tykättiin täällä Bahrainin katsomossa, ne olivat hauskoja ja oivaltavia. Esimerkiksi se, missä perhe istuu ruokapöydän ääressä hiljaa, totisina ja puhumattomina, mutta kännykän soidessa siihen rupatellaan kyllä iloisesti.

Seuraavana päivänä tyhjennettiin jääkaappia viisukatsomon jäljiltä samalla kun katsottiin formuloita. Minä tosin jätin katsomisen aika pian kesken kun Kimi keskeytti, mutta pojat jatkoivat sinnikkäästi loppuun asti. Illalla kokoonnuttiin taas porukalla yhteen katsomaan jääkiekon loppuottelua. Suomi sai selkäänsä, mutta olipahan ainakin parempi kuin Ruotsi!