Miten ihanan helppoa elämä joskus onkaan! (Tiedän, kaivan verta nenästäni ja seuraavalla sekunnilla eteen kasautuu järkyttävä määrä hiuksia raastattavia vastoinkäymisiä. Mutta otan riskin:) Niin, elämä on siis joskus helppoa. (Paitsi pyykkien osalta, pesukone kun on edelleen rikki. *hammasten kiristelyä*) Kävin tänään sen ihanan pankkitädin luona. Minun ei tarvinnut tehdä mitään muuta kuin istahtaa tuoliin ja suit sait hommat hoituu!

Olin nääs vähän huolissani verkkopankin kautta maksuun laittamastani vuokrasta, jonka pitäisi kolahtaa tililtä kuun lopussa. Hoituu! Täti, tai siis höh, nuori nainen, tarkistaa asian määräpäivänä ja jos maksu ei ole lähtenyt tililtä hoitaa sen. Ihanaa! (Tämä täti kun aina hoitaa sen minkä lupaa.)

Tilasin myös muutaman matkashekin lomaa varten, ja sen sijaan että minun olisi pitänyt mennä kassajonoon jonottelemaan, sain kaivautua syvemmälle tuoliini ja taas asiat hoidettiin puolestani. Oisipa pankkiasiointi aina näin helppoa!

Siitä lähtien kun veimme pussillisen kolikoita pankkiin säästämisinnossamme, olemme saaneet kuulla ystävällistä piruilua asiasta. Nytkin nainen muisti ihmetellä miksen tuonut mukanani kolikoita laskettavaksi. Suomalaiset kultapossukerholaiset taitavat olla bahrainilaisen pankkineidin silmissä vähän naurettavia... Eivät ole tainneet kuulla siitä miten markassa (eurossa/ dinaarissa/sadassa filsissä) on miljoonan alku!