Mä onnistun jotenkin aina eksymään kun lähden ajelemaan autolla reiteille, joita ei joka päivä ajele. Eilenkin kun ajelin Sitrasta Seefiin, tein väärän kaistavalinnan ja ajauduin väärään suuntaan. Tosin parien liikennevalojen jälkeen jälkeen pääsin tekemään uukkarin, joten suurta vahinkoa siitä ei tullut, eikä sitä nyt oikeastaan eksymiseksi voi sanoa kun tiesin koko ajan missä olen. Mutta silti, rasittaa kun ei pääse sitä lyhintä reittiä perille, vaan aina tulee ylimääräisiä lenkkejä.

Eilen nähtiin naapurin kanssa taas aikamoinen viritys tieliikenteessä. Isolla kuormalavalla kuljetettiin mielettömän kokoisia kivenjärkäleitä. Kiviä ei oltu sidottu millään tavalla kiinni (tosin ne olivat niin painavia, että eivät ne mitenkään lavalla liikkuneet). Kai lastaajat olivat luottaneet kuormalavan laitojen pitävän lastin paikoillaan. Minusta ei olisi pitänyt luottaa. En oikein tiedä osaanko edes sanoilla tarpeeksi elävästi kuvata tätä, mutta yritetään. Laita koostui useammasta palasesta, jotka pystyi laskemaan alas lastauksen ajaksi. Ylösnostettuina paljastui niiden surkea tila. Jokainen laidankappale oli vääntynyt ja ruosteinen, ja tuloksena oli se, että ne vinksottivat vähän joka suuntaan, vähän niinkuin avatun maalipurkin kannen reunat, ja näyttivät siltä, että saattavat hetkenä minä hyvänsä romahtaa alas. Saati sitten että niistä olisi ollut mitään lastia suojaamaan... Sanomattakin on selvää, että pysyttelin kaukana koko laitoksesta, vaikka sen vierellä olisi hyvin ollut tilaa.

Harmi etten tajunnut ottaa rekkaria ylös, siitä olisivat jopa bahrainilaisetkin katsastusmiehet saattaneet olla kiinnostuneita, vaikka autonkatsastus ei täällä paljon mistään olekaan kotoisin.