Ollaan viime illat suunniteltu ahkerasti tulevaa lomamatkaa. Tänään pitäisi käydä hakemassa pari rokotusta ja vähän ajan päästä vielä yksi + malarialääkkeet. Tämä loman suunnittelu alkaa jo käydä työstä! Onneksi kaikki alkaa pikku hiljaa olla valmista ja voidaan ruveta tekemään varauksia ja lyödä lukkoon päiviä.

Tuo piikittäminen vähän hirvittää. Eilen mentiin vähän valmistautumattomana lääkärin puheille, ja minä aloin jo lyödä kapuloita rattaisiin, joten siirrettiin piikit tälle päivälle. En ollut itse ehtinyt yhtään selvittää mitä rokotuksia Afrikkaan tarvitaan, ja kun lääkäri alkoi niitä luettelemaan, minä huusin aikalisää. Mutta niin se sitten oli, kun itse kotona netistä ja oppaista katselin, että kaikkia niitä lääkärin luettelemia rokotuksia tosiaan suositellaan. Syy, miksi olin niin vastahakoinen on, että täällä tuntuu olevan taipumus "ylilääkitä", ja halusin varmistua, että mitään tököttiä ei minuun pistetä ilman, että sille on asialliset perusteet, eikä vain tökitä "varmuuden vuoksi vähän lisää". Itse piikittäminen ei siis pelota.

Tänään soittelin sitten julkiselle terveysasemalle ja kyselin piikitysaikoja. Yksityisklinikalta saamamme puhelinnumero ei tietenkään ollut oikea, ja eilen iltapäivällä paikat olivat tottakai kiinni (ramadan), mutta tänä aamuna Murun aloittama ja minun viimeistelemäni soittorumba viimein tuotti tulosta ja sisään saa kuulemma marssia koska vaan (toki vain aamupäivällä, iltapäivä levätään). Minulla oli jo valmiiksi harmaita hiuksia, olin varma että en tule koskaan saamaan puhelimen päähän sellaista henkilöä, joka tietäisi asiasta oikeasti jotain. Murua jo tarpeeksi monta kertaa palloteltiin henkilöltä toiselle ja minä yritin monta kertaa soittaa numeroon, josta kukaan ei vastaa. Onneksi oikea paikka löytyi tällä kertaa suhteellisen nopeasti. Jos jotakin vihaan täällä, niin  virastoissa juoksemista ja VARSINKIN niihin soittamista!