Mistäköhän johtuu, että viime kuukausien aikana joka kerran, kun olen onnistunut bongaamaan telkkarista "Rimakauhua ja rakkautta"-sarjan (typerä nimi muuten, enlanninkielinen nimi "Cold feet" on paljon parempi), satun näkemään vain jakson jossa Rachel kuolee. Itkin lohduttomasti jo silloin joskus aikoinaan, kun näin jakson ensimmäisen kerran, tyyliin "ei voi OLLA totta, miten ne voivat tehdä sen, ei Racheliä!". Miksi sama tragedia pitää elää uudestaan ja uudestaan? Tänäänkin tuli pala kurkkuun, vaikka sarjan hahmot eivät edes enää tunnu niin läheisiltä, kun ei ole seurannut sitä tiiviisti viime aikoina (kun kerta ainut kosketuspinta sarjaan on just tuo kamala jakso). Tuntuu kuin olisi juuttunut jollekin omituiselle twilight zonelle, jossa elää murmelina saman päivän uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...

Satoja kanavia omaavan telkkariboxin varjopuolia, kun on monta kanavaa jotka pyörittää samoja sarjoja epämääräisinä aikoina.

Ai niin, ramadan on nyt sitten virallisesti ohi. Eid alkaa huomenna, jihuu!