Niin se vaan alkoi taas, arki. Vieraat ovat poistuneet ja makaavat nyt Dubain auringossa. Me ei kuitenkaan T.n kanssa vielä osattu rauhoittua vaan ravattiin kaupoissa koko päivä. Ihan hyvä päivän saldo: Suomeen lähetettävät joululahjat kondiksessa, joulukuusi (muovinen, iik!) ja läjä koristeita ostettuna, joulukortti suunniteltu ja aikaansaatu yksi lähes hermoromahduksen saanut mies. Nyt se nukkuu jo tuolla, minä jäin päivystämään pyykkiä.

Olen viime päivinä nauttinut Bahrainissa asumisesta. Olen jostain syystä törmännyt tosi mukaviin ihmisiin. Eilen vein seuruetta siihen isoon moskeijaan tuossa naapurissa, siihen samaan jossa kävimme kaverini kanssa jo syyskuussa. Heti ovella käveli vastaan nuori nainen, joka silloin esitteli moskeijaa meille, ja hän muisti minut. Kyseli miten viihdyn Bahrainissa kun muisti, että olin silloin viimeksi käydessäni vasta muuttanut. Kierroksen teki tällä kertaa erittäin innokas miesopas, saimme kuulla jopa livenä rukouskutsut. Oikein ystävällistä väkeä.

Tänään kauppakierroksella kävin hakemassa juuri puristetut mehut eräästä putiikista jossa olemme ennenkin asioineet. Mies tiskillä hymyili leveästi kun saavuin, ja toivotti lämpimästi tervetulleeksi. "Etkös ole käynyt meillä ennenkin?", hän kysyi. Siis taas minut muistettiin. Viimeksikin samainen mies oli tiskillä, silloin hän ei maininnut muistavansa minua, mutta virnuili siihen malliin että luulin että minulla on räkää poskella tai vetskari auki housuista. Ihanaa että joku tulee niin iloiseksi kun tulen paikalle!

Uskomatonta, miten kansainvälinen kieli suomenkieli on. Viedessäni tänään muutaman kortin postiin, postivirkailija kysyi minulta kortteja vilkaistuaan, olenko Suomesta. Myönnettyäni hän tervehti minua "hyvää iltaa", "mitä kuuluu", ja taisi sieltä jotain muutakin suomalaista suusta tulla. Minulla oli vähän pitkät piuhat, en ensin edes tajunnut että minulle puhutaan suomea, mutta viimein aivot alkoivat raksuttaa ja tunnistin oman kieleni. Ja tämä on siis jo toinen intialaissyntyinen joka puhuu minulle täällä suomea! Wau!