Aamuiset pelastustoimet raunioilla olivat päivän kohokohta. Sen jälkeen on ollut tasaisen tylsää.

Poden pientä flunssantapaista, jonka yksi oire on armoton väsy. En ole poistunut tänään neljän seinän sisältä minnekään. En ole yksinkertaisesti jaksanut, vaikka suunnittelinkin jatkavani eilen aloittamieani jouluostoksia tänään. Pläääh!

T:llä oli tänään vapaapäivä, ja hän käytti sen aktiivisesti, juosten kaupoissa minunkin puolestani. Kovasti salaperäinen mies tuli oveista kasseineen reissun päätteeksi, ei suostunut paljastamaan oliko onnistunut kauppareissu vai ei. Aattona saan vasta kuulemma nähdä olenko ollut tarpeeksi kiltti saadakseni lahjoja. Samalla ovenavauksella Johnsonit tulivat käymään toiveikkaina. Ilmassa oli huhu, että kaksi päivää kestäneet ilotulitukset jatkuisivat vielä tänään, mutta ei. Taivas pysyi tyhjänä. Syötiin sitten pitsaa ja rupateltiin.

Rouva Johnson selasi Suomesta tuomaamme kuvakirjaa. Laavu ja potkukelkat herättivät hämmennystä, kirja herätti myös kysymyksiä suomalaisen kulttuurin yhteneväisyyksistä naapurimaiden kanssa. Kuten: ymmärtävätkö suomen- ja ruotsinkieliset toisiaan? Onko normaalia, että Suomessa uimarannoilla on heinää? Kun Kanadassa on lähinnä hiekkarantoja...(kirjassa oli kuva järvenrannasta, joka oli nurmikon peitossa). Pidimme T:n kanssa pienen luennon pohjoismaista, kielistä ja kulttuureista. Niin että kiitos vaan vielä Sirkalle, kirja oli tosi hyvä idea!