Tänään käytiin ystäväni kanssa kävelyllä lähinurkilla. Käytiin tsekkaamassa craft centerin galleria, josta mukaan tarttui palmunlehdistä tehdylle paperille painettu kuva, samasta materiaalista tehty kirjepaperisetti ja kaksi korua.

Käveltiin sinne pitkää reittiä, kun luin karttaa autoilijan näkökulmasta, enkä tajunnut, että kävellen voisi valita lyhyemmänkin reitin. Takaisin tultiin huomattavasti lyhyempää reittiä, joka oli sitäpaitsi paljon mielenkiintoisempi, sillä sen varrella oli paljon pikkukauppoja. Naureskeltiin paikalliselle tavalle nimetä kaupat: mitä sanotte "Eiffel"-nimisestä autokorjaamosta tai "Best Tailoring"-ompelimosta, tai "Modern National Bakery"-leipomosta. Itseluottamusta näiltä ei ainakaan puutu, joka toinen kun ilmoittaa olevansa paras tai laadukkain lajissaan. Ja poikkeuksetta juuri nämä liikkeet sijaitsevat kaikkein rähjäisimmässä rakennuksessa... Vaikka eihän se tosiaan työn laatuun vaikuta, teetin hääpukunikin syksyllä liikkeessä, joka ei ulkonäöllään juuri koreillut, mutta työn jälki oli todella hyvää.

Matkalla törmättiin huvittavaan näkyyn, josta kyllä huomaa minkä maan perinteet ovat suuresti vaikuttaneet paikalliseen kulttuuriin: puolityhjällä parkkipaikalla pelattiin krikettiä, siis sitä kummallista peliä, jossa miehet juoksevat paalujen väliä edestakaisin ja välillä huitovat litteällä mailalla. Huvittavaa siinä oli se, että vaikka parkkipaikka oli iso, ja siinä oli hyvin tilaa pelata, se ei todellakaan ollut tyhjä. Pelaajat olivat tyynesti asetelleet itsensä autojen väliin, ja nauttivat urheilun riemusta ilman huolta autojen kolhimisesta. Näytti hauskalta ja juuri niin odottamattomalta, kuin mihin täällä ollessa on saanut tottua.

Yksin liikkuessa ohi kulkevat autot tööttäilevät aina välillä sen merkiksi, että ovat noteeranneet kadulla kulkevan naisen. Mutta se ei ole kuitenkaan kovin yleistä, suurin osa miesautoilijoista hillitsee itsensä ja pitää käden poissa auton torvelta. Mutta näköjään nyt kun kaksi naista käveli yksin kadunvarressa, se oli liikaa miehiselle mielelle. Kävelyretkestämme tuli siis varsinainen autontorvikonsertti.

Reissusta tuli juuri sellainen tyypillinen naisten kävelyretki, jossa kävely tai paikasta toiseen kulkeminen ei ole se pääasia, vaan se, että on aikaa rauhassa juoruta ja analysoida. Nyt pohdimme sopeutumistamme bahrainilaiseen elämänmenoon, eri kulttuurien eroavaisuuksia, ja lähtökohtien epätasaisuutta. Päädyimme siihen, että saamme olla tyytyväisiä, että olemme syntyneet suomalaisiksi. Ja vaikka Bahrainin vapaa ja joustava elämäntyyli onkin rentouttavaa, ja olemme molemmat sopeutuneet siihen erittäin hyvin, pohdimme että elämä länsimaalaisena expattina Bahrainissa on huomattavasti rennompaa kuin esimerkiksi elää täällä bahrainilaisena naisena tai kaukoidästä tulleena siirtotyöläisenä.