Muru osti eilen kakkosauton. Tähän asti meillä on ollut vain yksi auto, joka on tässä autoille rakennetussa maassa välillä tuottanut logistiikkaongelmia (kun pitäisi olla yhtäaikaa kahdessa paikassa ja toisesta on vain ollut pakko luopua kun on vain yksi auto). Ja olen tähän asti toiminut murun henkilökohtaisena autonkuljettajana töihin mennessä ja sieltä tullessa. Mikä ei sinänsä ole ollut mikään kauhean iso juttu, mitä nyt joskus kohdalle on osunut muutama myöhäinen yövalvominen tai aikainen vääntäytyminen sängystä.

Murun työpaikan parkkipaikka on auttamattomasti liian pieni sille automäärälle, joka päivittäin sinne kerääntyy. Siksi muru osti pienen auton, ja halvan, ettei sitten harmita kun auto kolhiintuu ja naarmuuntuu. Olen jo ristinyt auton hassumobiiliksi, sen verran hassulta pieni muovista tehty auto tuntuu tuon toisen menopelin rinnalla.

Käytiin eilen rekisteröimässä hassumobiili murun nimiin, ja onneksi auton myyjä oli siinä mukana auttamassa. Hän on ammatiltaan liikennepoliisi, ja hän tiesi kyseisen viraston metkut. Hän oli hommannut ystävänsä nappaamaan aikaisin aamulla jonotusnumeron, joten säästyttiin melkein kahden ja puolen tunnin jonottamiselta. Hän myös totesi, että jos joskus tulee ongelmia pysäköinti- tai ylinopeussakkojen kanssa, tai jos sopivaa katsastusaikaa on hankala saada, soitto vain hänelle ja hän järjestää asian...