Nyt tiedän mihin tuhlaan kaikki rahani.

Mattoihin!

Ystäväni veivät minut tänään mattokauppiaalle. Jotenkin minun olisi kai pitänyt osata pelätä, sillä heillä on jo kotonaan melkoinen määrä mattoja, mutta pahaa-aavistamaton ja luottavainen kun olen, menin suosiolla mukaan. Nyt en ole ihan varma, oliko se ihan viisasta.

Olisin voinut viedä kaikki matot kotiin heti.

Aivan uskomattomia mattoja levitettiin eteeni toinen toisensa jälkeen. Varsinkin silkkimatot saivat kuolan suorastaan valumaan suusta. Tummia mattoja, vaaleita mattoja, kirjavia mattoja, värikkäitä mattoja. Uskomattomia mattoja. Taikamattoja. Lentäviä mattoja. Pinottain, läjittäin, limittäin, päällekkäin. Lattia oli niitä täynnä. Lopuksi kävelimme varmaan puolimetrisen pinon päällä.

Matot ovat ihania. Niissä on vain yksi huono puoli: ne ovat kalliita. Toki ne maksavat vain pienen osan siitä, mitä samanlaisista matoista saa pulittaa Suomessa, mutta kalliita ne ovat silti. Mattokauppias sanoikin hyvin: ne ovat sijoituksia. Kun ostat hyvän maton, se kestää sukupolvelta toiselle, kymmeniä vuosia.

Ystävämme ovat löytäneet hyvän mattokaupan. Kauppias antaa mattoja vaikka viikoiksi kotiin kokeiltavaksi, ennen kuin tarvitsee tehdä varsinainen ostopäätös. Ja jos vaikka puolen vuoden tai vuoden päästä muuttaa tai muuten vaan päättää, että matto ei ollutkaan kiva, sen voi käydä vaihtamassa ilman ylimääräisiä kuluja. Kauppias väitti, että asiakkaat eivät ole hänelle asiakkaita, vaan ystäviä. Asiakkaat kun eivät välttämättä palaa kauppaan enää uudestaan, mutta ystävät tulevat.

Saa nähdä kuinka monta kertaa me kilistämme liikkeen ovea...