Naapurit kaappasivat minut tänään autoonsa. Niinhän siinä sitten vierähtikin puoli päivää. Ensin kauneushoitolaan, sitten mattokauppaan.

Tarkoituksena oli naapurinrouvan kanssa istahtaa hoidattamaan jalat. Putiikissa oli kuitenkin sen verran kiirusta, että vain naapuri sai jalkahoidon, minä päädyin kulmien muotoiluun. Samalla varasin lauantaille ajan kampaajalle, ja taidan samalla kertaa hoitaa sitten ne jalat. Ovat kyllä ihan karsean näköiset. Täällä kun jatkuvasti kulkee avojaloin ja sandaaleilla, jalkapohjat kuivuvat ihan koppuroiksi. Itse olen kauhean laiska niitä hoitamaan, vaikka olenkin hommannut kaikenmaailman rasvat ja raspit.

Hoitolassa kuulin yllättävän uutisen. Viimeksi kun kävin kampaajalla, sinne oli ilmestynyt töihin uusi tyttö, Etelä-Afrikasta. Olin erittäin tyytyväinen kampaukseen, ja kampaajalla oli hyviä ideoita ja näkemystä miten leikata. Hän oli kuitenkin säikähtänyt Libanonin kriisiä, ja lentänyt takaisin kotiin. Pöh! Täällä on aina sama juttu. Just kun löydät jonkun hyvän, se muuttaa pois.

En voi mitenkään ymmärtää, miten Libanonin touhut voi olla syynä täältä pois muuttoon. Välimatkaa maiden välillä on kuitenkin aika huomattavasti, ja aika paljon pitää tapahtua, että kriisi leviää tänne saakka. Parhaillaan arki jatkuu täällä ihan samanlaisena kuin aina ennekin. Mitä nyt lehdet kirjoittelevat ja telkkari suoltaa sotaa. Mutta sitähän ne tekee Suomessakin. Samoja kaapelikanavia siellä katsellaan. Kauneushoitolan manageri tokaisi kuivasti, että hän on asunut täällä kolmen sodan ajan (siis Bahrainissahan ei ole mitään sotia, mutta Lähi-Idässä muualla, kuten hyvin tiedätte), eikä mitään ole tapahtunut. Ja samaa ovat sanoneet muutkin täällä pitkään asuneet. Siis ainahan voi tapahtua, mutta eiköhän kannata reagoida sitten vasta, kun on siihen oikeasti syytä...

Kauneushoitolasta tuli muuten mieleen, että on nämä mies/naisjutut täällä sitten ihania. Naapurin mies ei voinut odottaa vaimon pedikyyrin valmistumista ovensuun sohvalla (josta ei siis näe itse salonkiin), vaan hänen piti norkoilla oven ulkopuolella. Eikä naapurin vuoden vanhan pojan hiuksia taannoin voitu leikata samaisessa kauneushoitolassa siksi, että hän on miespuolinen... ??? Siis mitä?

Naapurit hoitivat mattokauppiaan liikkeessä bisneksiään, ja niiden päätteeksi käytiin lounaalla vastapäisessä ravintolassa. Olipa muuten älyttömän hyvää ruokaa! Kalalautanen, liha-kala-kasvispaistos ja kanabiriyani. Yksi parhaista koskaan täällä syömistäni annoksista. Just sopivasti mausteita. Ja tosi hyvä palvelu.

Tästä tuli varsinainen ajatusvirtakirjoitus. Taitaa olla paras lopettaa. Loppuun voisin vielä lisätä, että meillä on täällä jossain torakka, se lensi huoneen poikki, mutta nyt en enää löydä missä se on. Kun se joskus uskaltautuu piilostaan, se kohtaa heti kohtalonsa murun kengän muodossa. Lits! Onneksi niitä ei kovin usein sisälle eksy, oliskohan tää nyt neljäs kuukauden aikana. Tuo iso puutarha tuossa vieressä ja harva talo on huono yhdistelmä ötököiden kannalta.

Mutta majailkoon meillä nyt vielä hetken, poissa silmistä, poissa mielestä!