Naurusta itkuun, tai pikemminkin turhautumiseen.

En ollut uskoa korviani kun kuulin eilen Israelin iskuista Libanoniin. Menevät ja pommittavat lentokenttää! Mieleen tuli heti, että muru on käynyt Beirutissa kääntymässä ainakin kaks kertaa, varmaan useammastikin. Joten aivan mahdollista olisi ollut, että muru olisi voinut olla siellä ja olisi nyt jumissa kun ei lentokenttä on tuhottu! Sitä toista vaihtoehtoa en viitsi edes ajatella. Onneksi mahdollisuus on vain teoreettinen, muru on parhaillaan kirjaimellisesti toisella puolella maapalloa, Johannesburgissa.

"Stop this madness", julisti lehden otsikko tänään, ja luulenpa, että koko maailma on samaa mieltä. Lukuun ottamatta niitä tyhjäpäitä, jotka nyt riehuvat. Lehden kannessa oli pienten lasten ruumiiden kuvia, erittäin nautittavaa aamupalalukemista.

Sen lisäksi, että isojen poikien tappelu aiheuttaa kärsimyksiä paikan päällä oleville, on sillä myös sivuvaikutuksensa. Bahrainissa on jumissa satoja turisteja ja  muita matkalaisia, jotka oli menossa Beirutiin. Nyt he kököttävät täällä hotellissa, eikä ole tietoa, koska pääsevät jatkamaan matkaa. Libanon on lehden mukaan toiseksi suosituin matkailukohde arabien keskuudessa, ja juuri nyt on lomakausi. Ihan mahdotonta ei kotiinpääsy heille ole, sillä Damascus Syyriassa ja Amman Jordaniassa ovat lähellä, ja niiden lentokentät vielä toimivat.

Aioin kyllä alunperin ottaa kuvan aivan jostain muusta, mutta tämä osuu niin hyvin kohdalleen valokuvatorstain haasteeseen, että tällainen kuvasta nyt tuli. Jos tämä ei ole rumaa, niin mikä sitten?

124013.jpg

Niin siis selvyyden vuoksi vielä sanottakoon, että en ole riidassa kummankaan puolella, vaan kyllästynyt koko tappeluun. Kai kaikki osapuolet saavat mitä tilaavat, ovat vissiin jo niin tottuneita tappeluun, että eivät osaa enää muuta. Alkoi vaan ottaa päähän, kun tajusin, että muru voisi olla tuolla hässäkän keskellä ilman tietoa koska pääsee kotiin...