Me desperate housewifes in Bahrain (2kpl) päätimme tänään karkoittaa kaikki tylsistymisen oireet ja järjestimme puuhapäivän. Päivä alkoi kokoontumisella meillä (seurueessa me kotirouvat ja "ei-niin-desperate" pieni poika ja lähtöä viivästyttänyt "ei-niin-aikataulussa" mies), josta jatkettiin Muharraqiin etsimään avuttomien karttojen ja hatarien muistikuvien perusteella 1800-luvulla rakennettua entisen emiirin kotia.

Muharraqin kujia kierrellessämme alkoi takapenkiltä jo kuulua huolestuneita kommentteja, että "miten sinne Muharraqiin oikein pääsee", kun paikka ei heti meinannut löytyä. Mutta viimein löysimme itse asiassa aika hyvin merkatun reitin avulla perille ja astuimme paahteeseen. Naureskellen, että olemme aitojen suomalaisten turistien perikuvia, liikenteessä taas täsmälleen päivän kuumimpaan aikaan.

160560.jpg

Ulkoilu pitkästä aikaa päiväsaikaan piristi kuumuudesta huolimatta. Talo oli muiden tämäntyyppisten vanhojen bahrainilaisten turistikohteiden tapaan kauniisti kunnostettu, ja tutkittavana ja valokuvattavana oli runsaasti hienoja yksityiskohtia. Varsinkin taidokkaasti  koristellut puuovet olivat mielenkiintoista katseltavaa. Talon on kuulemma aikoinaan rakentanut kylän rikkain mies, ja myöhemmin 1800-luvulla siihen on muuttanut silloinen emiiri Sheikh Isa bin Ali. Talossa on pidetty myös hallituksen istuntoja. Al Jasra Housesta poiketen huoneet eivät olleet kalustettuja, mutta muuten tämä talo oli minusta kauniimpi.

Talossa oli myös toimiva tuulitorni, eli alkeellinen ilmastoinnin muoto. Tuulitorni on torni, jonka neljällä sivulla on säädeltävät aukot, jotka nappaavat vähäisenkin tuulenvireen ja kuljettavat sen tornin alapuolella olevaan huoneeseen. Ja toden totta- huoneessa kävi hienoinen tuuli, ja me tyhmät turistit saimme hetken vilvoitusta.
160595.jpg
En ole ihan varma, mutta tämä taitaa olla tuulitorni ulkoapäin nähtyä. Talo oli niin sokkeloinen, että saattaa olla että muistan väärin. Yleensä niissä kun näkyy puupalkit, joilla kai säädellään aukkojen asentoa. Joka tapauksessa, tämäntyyppinen se on.

160605.jpg
Näkymä torniin huoneesta ylöspäin kurkistellessa.

Kierroksen jälkeen karistettiin ylimääräinen miehenpuolikas matkasta, ja mentiin naisten kesken lounaalle puhumaan syvällisiä. Pieni poika kelpuutettiin mukaan syömään kippuraranskalaisia. Adliya on täynnä ihania ravintoloita, yleensä on vaikea päättää minkä niistä valitsee. Tällä kertaa päädyimme koristeellisesti sisustettuun Liluun. Monet muutkin olivat valinneet saman paikan, ja mikäs siinä. Ruuat ja varsinkin tuoreet mehut maistuivat todella hyviltä!

Puuhapäivä ei kuitenkaan vielä tähän päättynyt. Hetken päästä kiiruhdamme testaamaan kovasti kehuttua pitseriaa tuossa ihan lähikulmilla. Sinne otamme miehetkin mukaan.

Mitähän kivaa sitä keksisi huomiseksi?