Ehkä ei pitäisi tulla ollenkaan käymään Suomessa. Alkaa liiaksi kaivata helppoa elämää. Tässä taannoin huokaisin murullekin, että miksi meidän elämä ei voi olla niinkuin muiden, että tullaan töistä illaksi kotiin ja viikonloppuna on aikaa tehdä kaikkea kivaa yhdessä.

Höh. Ei meillä. Me joudumme muuttamaan toiselle puolelle maapalloa (no ei nyt ihan, mutta kauas silti), että voimme asua yhdessä, ja siltikin iso osa kuukaudesta menee niin, että muru reissaa pitkin maailmaa ja piipahtaa aina välillä kotona.

Tänne Suomeen jäävät sitten kaikki ystävät, joita pitää yrittää häthätää tavata lyhyillä suomenreissuilla. Suurin osa jää kuitenkin näkemättä.

Tää oli se marinaosuus. Nyt sitten se asian valoisa puoli: vaikka muru reissaa paljon, on onneksi vapaitakin paljon, käytännössä joka kuukausi on ollut viikon vapaita. Ja onhan siellä kaukana saanut uusia hyviä ystäviä, joita kyllä jäisi tosissaan kaipaamaan jos takaisin Suomeen nyt yhtäkkiä muuttaisi. Plussaa on myös se, että nyt kun porukka täällä alkaa katsastella toppatakkeja ja talvisaappaita, me voimme alkaa pikku hiljaa availemaan terassikautta, joka jatkuukin sitten seuraavaan kesään. Uima-altaankin voi ottaa taas käyttöön, kun vesi ei ole enää auringon paahteen jäljiltä polttavan kuumaa.

Niin että kummassakin vaakakupissa on lastia, ulkomailla asuminen tuo mukanaan niin hyviä kuin huonojakin puolia. Toisina päivinä niitä positiivisia on enemmän, toisina sitten tuppaa marisuttamaan...

Huoah, tämä tästä. Nyt taas opintojen ääreen...