Se siitä kauniista laulusta. Parhaillaan kuuntelen ulkoa kuuluvaa mekkalaa, joka on nyt jatkunut tauotta jonkin aikaa. Mikäköhän merkkipäivä (tai siis yö) on menossa, sillä en ole aikaisemmin edes ramadanin aikaan huomannut tämmöistä meteliä. Laulavalla nuotilla etenevää monotonista jollotusta, väliin kovaäänistä puhetta. Saisivat jo rauhoittua että pääsisi nukkumaan.

En kylläkään valvo metelin takia, tuskin siihen heräisin jos olisin jo ehtinyt nukahtaa. En vaan taas osaa mennä nukkumaan. Maltoin sentään jo lopettaa hääräämisen, sain nimittäin tässä iltasella inspiraation päällystää vihdoin niitä tuoleja. Yhden sain valmiiksi asti, muissa on vasta superlonit liimattuna. Hieno tuli vaikka itse sanonkin. Inspiraation lähde oli se, että muru toi peräti Lontoosta saakka mulle uuden nitojan ja niittejä ja verhoilunauloja. Ettei yhtään sen hankalampaa tarpeistonhankintaa...