Meidän talo on muutamat viime päivät kaikunut työn äänistä. Ei, kyseessä ei ole ahkera tietokoneen näppiksen naputus, vaan maalarisetä, joka heiluu telineillä talomme seinustoilla pitkät päivät hinkaten, raaputtaen ja maalaten.

Työ etenee pikku hiljaa, nyt on jo katon reunustat ja kivijalka maalattu,  seinien kuopat ja naarmut paikattu ja osa seinistä jo maalattukin. Parhaillaan käsittelyn alla on keittiön seinusta, ainakin sieltä kantautuvista äänistä päätellen.

Nautimme aamupalaa eilen henkemme kaupalla terassilla. Kesken kaiken tajuttiin että maalari keikkuu terassin katoksen päällä suoraan yläpuolellamme. (Tiedämme että ainakin yksi pilareista on murkkujen ontoksi nakertama, ja mielessä kävi että miten mahtaa olla muiden tilanne...). Katsottiin parhaaksi siirtyä sisätiloihin.

Maalari on tyyni mies, hän ei paljon puhu eikä pukahda. Vaikka mielentyyneys taitaa täällä olla maalarin valtti, kun miettii millaisissa helteissä työ tehdään ison osan vuotta... En tiedä, tuskin itsestä olisi samaan!