Niin se koitti arki minullekin. Muru lähti tosiaan eilen illalla töihin, minä istahdin koneen ääreen tekemään opiskelujuttuja jo päivällä. Tänä aamuna heräsin aikaisin ja kävin taas töiden kimppuun. Niitä kun riittää. Välillä ehdin vähän paistaa lettuja ja nyt nuuhkinkin keittiöstä kantautuvaa käryä (meillä ei ole liesituuletinta.). Pitäis varmaan vaihtaa paita... Letut oli silti hyviä.

Täällä on ollut kummalliset säät. Tai ainakin erilaiset mitä viime vuonna. Useampana päivänä on satanut kaatamalla, mikä johtaa suurien järvien syntymiseen, sillä täällä ei ole sadevesikaivoista tietoakaan. Ja miksi olisikaan, sen verran harvinaisia sateet ovat. Farkkuja ja pitkähihaisia paitoja on pitänyt päällä ihan ilomielin, takkiakin välillä kaipailee.

Joulunalusrumba on täällä ihan samanlaista kuin Suomessakin. Olin ihan ehtinyt unohtaa koko joulun. Eilen Geantissa käydessämme tuskastelin täpötäyttä markettia ja jouluhelvetti kaikessa karmeudessaan lävähti tietoisuuteeni. Kaikilla ihmisillä oli kärryt kukkuroillaan joulukoristeita ja lahjoja, ja kassoille oli kilometrien jono. Meillä oli kärryissä vain perussetti pesuaineita ja vessapaperia, ja olin jo vähällä jättää kärryt siihen ja paeta kirkuen paikalta. Osuimme nimittäin sen äärihitaan naisen kassalle, joka meitä edeltävät kukkurakärryt selvitettyään joutui vielä odottelemaan pääkassaa paikalle kun kone meni jotenkin jumiin edellisen asiakkaan kohdalla. Aaarrgh. Kärsivällisyys ei taida kuulua hyveisiini, ei ainakaan kassajonossa.

Uh. Jos meiltä ei tänä jouluna kuulu joulukorttia, se johtuu siitä että olen tilkinnyt itseni kotiin, kauas mauttomista soivista jouluvaloista ja riemunkirjavista kuusenkoristeista!

Ei vaiskaan, minä olen päättänyt taistella. Laitoin tänään joululevyn soimaan ja aloittelin lusikkaleipien tekoa. Jäähtynyt rasva-sokeriseos odottelee keittiössä sitä hetkeä kun kaipaan taukoa opiskeluun. Mikä taitaa olla just kohta pian. Pakko saada edes rippeet aidosta suomalaisesta joulusta tänne krääsäjoulun keskelle! Vaikka väkisin!