Takamuksessa tuntuu, että tänään on istuttu. Viimeiset puolitoista tuntia olin täysin valmis matkan loppumiseen, mutta ei muu auttanut kun istua vaan kun poiskaan ei päässyt. Kotona odotti ylläri naapureilta, oli kuulemma ollut niin ikävä. Oli kyllä itselläkin kova kiire suihkuun ja vaatteita vaihtamaan, jotta äkkiä pääsi piipahtamaan tuossa parin talon päässä. Sohvalta tiiraili kirkassilmäinen pieni poika, joka oli vajaassa kuukaudessa ehtinyt kasvaa kovasti.

Nyt en jaksa, mutta ehkä huomenna siirrän kuvat läppäriltä kotikoneelle ja tarjoilen reissun parhaita paloja valokuvina. Nimimerkillä "Rankka reissu, mutta kivaa silti!"