Kummuilta alas laskeuduttuamme kävimme sormet syyhyten rannan kivikokoelman kimppuun. Lumoavan ihmeellisiä muotoja ja värejä, sadoittain, tuhansittain, miljoonittain... Hieman kyllä nauratti kun kävelimme rannalta takaisin autolle, kun kädet venyen kannoin nyyttiä täynnä kiviä. Järkeä?

Voih! Minua ei pitäisi päästää paikkaan, missä on niin paljon ihania kauppoja! Hyvin sain pidettyä itseni törsäämästä, mutta näitä kauppoja tulee ikävä! Tänään käytiin nimittäin sitten siellä Brightonissa. Ihan hyvä että aikaa oli rajallisesti, sillä jos siellä olisi oikein vauhtiin päässyt, käteen olisi tarttunut vaikka mitä. Nyt oli oikeastaan kiva vain vähän silmäillä. Takaraivossa tosin jyskytti ajatus, että tänne pitää joskus päästä uudestaan ihan ajan kanssa. Varsinkin niihin ihaniin kirppareihin.

Huomenna aamulla jälleen varhainen aamuherätys ja viimein kohti kotia. Pian nähdään, muru!