Viime aikoina on taas tullut kuultua muutama tyypillinen kommentti asiakaspalvelijoilta aitoon Bahrain-tyyliin.

Voucherit täysiä vesipulloja varten loppuivat (meillä on semmoinen toimistoissa yleinen vesimasiina kun hanavettä ei voi juoda). Muru soitti asiakaspalveluun tilatakseen uusia, luvattiin tuoda "tänään". Murun kysyessä mihin aikaan tänään vastaus kuului "en tiedä". No, tässä tapauksessa tarina päättyi hyvin, firmasta soitettiin muutaman minuutin päästä ja kerrottiin, että koska kuski sattuu olemaan lähellä, uudet lipukkeet tulee jo kymmenen minuutin päästä, ja näin tapahtui.

Pesukone hajosi (taas) toissapäivänä. Takuu on vielä voimassa, joten muru soitti liikkeeseen, sieltä luvattiin soittaa pian takaisin. Ei tietenkään soitettu. Eilen oli pyhä (perjantai täällä on sama kuin sunnuntai muualla maailmassa), joten silloin ei tietenkään tapahtunut mitään. Tänä aamuna muru soitti sinne uudestaan ja taas luvattiin soittaa takaisin. Äsken mies liikkeestä sitten soitti vain kertoakseen, että heillä ei ole mitään käsitystä siitä, koska korjaaja tulee, mutta että korjaaja soittaa ennen kuin tulee. Ja vielä pyydettiin minua soittamaan heille uudestaan, muistuttaakseni heitä että heidän pitää hommata korjaaja meille. Uskomatonta. Varsinainen helmi, noin mehevää en ole täällä ollessa vielä kuullutkaan... Vastasin, että ensinnäkään minun tehtäväni ei ole huolehtia siitä, että he tekevät työnsä ja että heidän on paras huolehti asiasta ihan itse, ja toisekseen tarvitsen jonkunlaisen arvion siitä, kuinka kauan korjaajan tulo kestää. Luvattiin viimeistään ylihuomiseksi. Saapa nähdä, todennäköisesti joudun soittamaan "muistutuspuheluita" vielä monta kertaa. Onneksi voi lainata naapurin pesukonetta, on jopa kaksi mistä valita.

Viimeksi Suomesta tultua tappelin ompelijan, rouva Pannun (mrs Pan), kanssa vaatteiden valmistumisajasta. Kävin siellä monen monta kertaa, aina luvattiin valmista muutaman päivän päähän, mutta silti oli aina paljon kesken. Olin jättänyt ennen Suomeen lähtöä ison tilauksen, joka luvattiin valmiiksi kun tulen takaisin, mutta loppujen lopuksi kaikki vaatteet olivat valmiina vasta melkein kuukauden myöhässä.

Ennen Suomeen lähtöä tapeltiin puusepän kanssa jolta oltiin tilattu ruokapöytä. Valmista ei tietenkään tullut ajoissa eikä laatu vastannut odotuksia. Molemmat oltiin murun kanssa ihan raivona. Tämäkin vaati ramppaamista verstaalla useaan kertaan ja useita puheluita.

Muru kävi hiljan pankissa, kahdessa eri konttorissa, ja pyysi virkailijoita hoitamaan pari pientä asiaa. Luvattiin hoitaa ja luvattiin soittaa, mutta mitään ei silti tapahtunut. Harmillista. Meidän "oma" konttorimme on Muharraqissa murun työpaikan lähellä, ja totesimme, että tästä lähtien on paras aina hoitaa asiat siellä, koska siellä meitä palveleva virkailija on aina hoitanut kaiken sovitusti. Eli paras nähdä se vaiva että ajaa sinne kuin se, että yrittää selvitä vähällä menemällä lähikonttoreihin ja sitten joutuu soittelemaan kun asiat ei hoidu.

Tyyli kun täällä on se, että hövelisti aina luvataan, että päästään hankalasta asiakkaasta sillä hetkellä eroon. Lupausta ei tarvitse kuitenkaan pitää. Äärimmäisen turhauttavaa. Koskaan ei voi luottaa siihen mitä toinen sanoo ja loppujen lopuksi pitää aina suuttua ennen kuin mitään tapahtuu. Rasittavaa!!! Joku ministeri tai vastaava just totesi lehdessä, että expattityöntekijä vastaa neljää bahrainilaista työntekijää. Mutta ei ne expatitkaan aina niin tehokkaita ole, ainakaan jos eivät ole länsimaalaisia... Inshallah!