Elämä on mennyt vähän tylsäksi, eikä oikein tiedä aina mistä kirjoittaisi. Viime viikon kohokohtia ovat olleet ne illat, kun ollaan vääntäydytty kävelylle ja todettu, että ei kuollakaan. Tänä iltana tosin oli himpun verran liian kosteaa, lämpötila kohtuulliset 33 (uima-allas, johon pulahdettiin kävelylenkin jälkeen 35). Päivällä jos yrittäisi samaa, vastaavat lämpötilat olisivat vajaa 50 ilma (mittarin mukaan 40, mutta ilmankosteus mukaan laskettuna alkaa lähetä sitä viittäkymmentä) ja 36 allas. Kun muru ei ole kotona, kuten nyt, pitää vinkata naapuri mukaan kävelemään, ellei sitten satu olemaan ilta- tai yövuorossa.

Toinen viime aikoina ilahduttanut seikka on ollut suomalaispopulaation roima kasvu. Yksi tosin vasta ollaan päästy tapaamaan. Tänne on viime aikoina muuttanut yksi suomalaisperhe, toinen muuttaa kuun vaihteessa ja optio on kai vielä kahteen muuhunkin perheeseen. Naapurien kanssa naurettiin, että tiedossa on menoa ja meininkiä, kun perheiden melko samanikäiset pojat pääsevät vauhtiin oikein kunnolla...

Eilen autoin naapuria pakenemaan kotiapulaisen suursiivousta ja lähdin mukaan Bahrain Malliin. Kävin postissa heittämässä pari korttia ja rupattelin taas virkailijan kanssa hetken suomeksi tyyliin hyvää päivää mitä kuuluu, sitten kulutettiin aikaa Home store -huonekaluliikkeessä, josta tarttui matkaan matto ja naapurille suolamylly, ja sitten istahdettiin kahville Starbucksiin (tässä vaiheessa muru valittaisi, että "ethän sä juo kahvia, etkä siis käy kahvillakaan"). Muutama tunti vierähti yllättävän nopeasti, mikä oli kiva juttu, sillä kotona on tullut viime aikoina siis istuttua aivan riittävästi.

Tänään käytiin viettämässä virallista vapaapäivää porukalla perjantaibrunssilla kalaravintolassa tuossa aika lähellä. Kätevinä vietiin mukanamme omat valkkari- ja kuohuviinipullot, kun ravintolalla ei ollut anniskelulupia. Paikallisten perhelooshit on kätsyjä: verhot vaan kiinni, niin voi kallistella eikä kukaan nää. Toki ensin kysyttiin lupa ravintolalta. Oli erittäin hyvää ruokaa, varsinkin tomaattisalaatti, joka oli yskittävän chilistä, tulista siis. Ei olekaan hetkeen tullut vedettyä perinteistä fattoush/tabouleh/hummus/kurkkujugurtti/leipä -systeemiä. Eräs parhaita koskaan syömiäni mezejä, maut olivat erittäin raikkaita.Brunssi loppui virallisesti jo neljältä, mutta me viihdyttiin niin hyvin siellä verhojen peittämässä kopperossamme, että poistuimme vasta viideltä. Lapset juoksivat sillä aikaa typötyhjässä ravintolassa ja tarjoilijat odottivat kohteliaasti, että koskakohan asiakkaat mahtaisivat poistua...

Muru on shoppailemassa Manilassa, nauttii kun on kerrankin kahden päivän lepo ja ehtii kunnolla kierrellä. Sykemittaria ainakin oli hakemassa, saa nähdä löytääkö. Toivottavasti tuo mullekin jotain kivaa!