Viksuina ihmisinä olemme murun kanssa pysytelleet poissa liikenteestä näinä paastonjälkeisinä päivinä. Ystävien kokemukset puhuvat puolestaan: eilen saaren tällä hetkellä suurin ostoskeskus joutui sulkemaan parkkipaikkansa, sillä niihin ei mahtunut enää yhtään lisää autoja. Sisäänmenoteillä oli ollut mielettömät liikenneruuhkat sen seurauksena. Onneksi emme olleet paikalla, vaan kotona katsomassa Kuusniemen kunnan tapahtumarikasta elämää, eli "Peräkamaripojat"-sarjaa.

Päivällä uskaltauduimme liikkeelle, kävimme lounaalla Coco's nimisessä ravintolassa, josta on muodostunut meille melko perinteinen lounaspaikka. Tapa tarttui täältä jo pois muuttaneelta suomalaisperheeltä. Muutkin ovat ilmeisesti oppineet saman tavan, sillä pöytiä ei riittänyt kaikille halukkaille ja ovella oli pitkä jono. Ruokailimme ensimmäistä kertaa tänä syksynä ulkona, eikä tuntunut liian pahalta. Vähän oli lämmin, mutta siedettävissä määrin. Ainut riesa oli ravintolassa loikoilevat kissat, jotka päivystivät josko pöydän reunan yli tipahtaisi ruokaa suoraan odottaviin suihin. Ei tipahtanut.

Adliyassa, jossa Coco'skin sijaitsee, on paljon ravintoloita, joten parkkipaikka pursusi autoja. Suuressa osassa niistä oli Saudirekkari. Eid-turisteja. Hassua sinänsä, että bahrainilaiset pakenevat saarelta kun tulee vähänkin pidempi loma, ja samaan aikaan kaikista seutukunnan muista maista ihmiset rientävät sankoin joukoin tänne lomailemaan. Kauhun tasapaino?

Ei niin hassua oli näkymä Discount centeriin (paikalliseen halpahalliin) mennessä. Tien varrella oli kolme rusinaksi ruttaantunutta autoa. Toivottavasti matkustajat selvisivät vähemmin vammoin kuin autonsa. Yksi autoista näytti siltä kuin se olisi leikkaantunut kahtia ja toinen osa kuljetettu pois, sillä koko takapää oli ruttaantunut sisään niin pahasti, että autosta näytti olevan vain etupää jäljellä. Kaksi muuta autoa ei näyttänyt yhtään sen paremmilta. Todistus siitä, että eidin aikaan liikenne on vielä tavallistakin hurjempaa.