Ensin kahden päivän viikonloppu, sitten pari päivää kansallispäivän juhlallisuuksia, päälle vielä eid al aidha ja toinen viikonloppu -mitä tuloksena? Tietenkin kymmenen päivän vapaa, elikkäs suomeksi sanottuna Bahrain täysin pysähdyksissä yli viikon. Kymmenen päivän loma tietenkin koskee vain valtion virastoja ja laitoksia.

Tyypillistä tietysti on, että just silloin kaikki virastot ovat kiinni, kun olisi niihin jotain asiaa. Muru huomasi viime perjantaina, että Lexuksen eturekisterikilpi puuttuu. Joko se on pudonnut tai sitten joku on "tarvinnut" sitä. Marssittiin lauantaina traffic departmenttiin hoitamaan asiaa, mutta eihän tietenkään mikään edennyt minnekään. Meille todettiin vain, että meidän pitää mennä Budaiyan poliisiasemalle tekemään ilmoitus (kukaan traffic departmentin pihalla parveilevista kymmenistä poliiseista ei tietenkään voinut ottaa ilmoitusta vastaan) ja sen jälkeen emme saisi ajaa autolla ennen uuden rekisterilaatan saamista. Loman jälkeen, eli nyt tulevana sunnuntaina meidän pitäisi marssia poliisilaitokselta saamamme lapun kanssa takaisin traffic departmenttiin. Sanomattakin on selvää, että emme todellakaan menneet poliisiasemalle. Ajelemme autolla ihan normaalisti siihen saakka että loma on ohi ja hoidamme asian sitten kun virastot ovat taas auki. Jos poliisi sillä välin pysäyttää, aiomme pyöritellä silmiämme ihmeissämme "ai puuttuu vai, ei me olla yhtään huomattu". Sakot siitä saattaa saada, mutta so what. Todennäköisesti kukaan poliiseista ei edes huomaa, sen verran harvassa ovat.

Meidän juttu ei edes ole kovin akuutti, toista tuttujen tutuilla, joiden koti ryöstettiin pari päivää sitten. Rosvot olivat käyneet yöllä, isäntäperheen nukkuessa, olivat juoneet viinit ja ryöstäneet kaiken arvokkaan, käyneet myös perheen pojan huoneessa. Harmittavaa kaikessa karmeudessa oli, että perheen passit oli viety, ja heillä oli suunnitelmissa lähteä lomamatkalle Egyptiin. Uusia passeja ei tietenkään voitu anoa, kun kaikki viralliset tahot ovat kiinni. Tuon tarinan kuullessaan on ihan tyytyväinen, että asumme muurien ympäröimässä compoundissa, jossa on vartijat ja tarkkasilmäiset naapurit.

Viimeksi kertomani ikävä päätös mielenosoitukselle on saanut jatkoa. Helikopterit pörräävät joka päivä lähistöllä ja mellakkapoliisien täyttämät autot kaahailevat pitkin saarta. Taitaa tietyissä kylissä olla aika levotonta. Muualla ihmiset jatkavat arkeaan, viereisessä kylässä pelataan rauhassa jalkapalloa kentällä, samaan aikaan kun naapurissa riehutaan. Seuraavana aamuna muistona kahakoista on vain poltettujen autonrenkaitten jämiä. Lehdistä on sitten jälkeenpäin luettavissa "virallinen" totuus.