Nainen törmää autolla isoon kukkaruukkuun. Ruukku on niin matala, ettei nainen huomaa sitä peruuttaessaan. Nyt on auto hajalla, ja vakuutuksesta pitää saada korvaus. Nainen soittaa poliisin paikalle, jotta haaverista saadaan vakuutusyhtiötä varten raportti. Poliisi saapuu, tekee raportin, ja kertoo, että asia pitää hoitaa loppuun seuraavana päivänä traffic departmentissa.

Nainen menee seuraavana päivänä virastoon selvittämään asiaa. Mutta sitten: poliisi ei suostu viimeistelemään raporttia, ennen kuin haaverin toinen osapuoli saadaan paikalle. Edellisenä päivänä haaveripaikalle saapunut poliisi kun on kirjoittanut raporttiin toiseksi osapuoleksi "pot" (mikä tarkoittaa suomeksi kutakuinkin "ruukku"). Poliisin mielestä siis Mr Potin pitää tulla paikalle, jotta kaikki hoituu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

Nainen yrittää selittää, että ei se ollut Mr Pot.

"No Mrs Pot sitten". Tänne ja sillä hyvä.

Naiselta kuluu virastossa kaksi ja puoli tuntia, ja hän on jo valmis tappamaan poliisin, joka ei ymmärrä vaikka kuinka rautalangasta väännetään, että ei ole olemassa herra eikä rouva ruukkua, vaan pelkkä ruukku, johon on istutettu kasvi. Viimein jonossa hänen takanaan seisova arabiaa puhuva mies auttaa, ja paperi saadaan kuntoon. Ilman että ruukku pitää raahata virastoon  nähtäville.

Paperi saadaan toimitettua vakuutusyhtiöön. Mutta siellä ollaan sitä mieltä, että ei ruukkuun peruuttamalla voi saada sellaisia vahinkoja aikaiseksi, kuin mitä autossa on. Nainen ja vakuutusyhtiön mies menevät tapahtumapaikalle, ja nainen näyttää ruukun ja sen, miten hän oli peruuttanut. Taaskaan nainen ei näe ruukkua, ja hän törmää ruukkuun uudestaan.

Vakuutusyhtiön mies uskoo vihdoin, että kyllä, autoon sattuu, kun se osuu ruukkuun...

Tämä tarina on tosi, mutta minä en onneksi ole tarinan nainen.