Jopas on ollut hankalaa päästä nettiin. Tauosta tuli pitempi kuin arvasinkaan. Eilen itse asiassa kirjoitin jo pitkän sepustuksen, mutta se katosi bittiavaruuteen. Höh.

Ollaan murun kanssa huokailtu melkein yhteen ääneen kun ollaan ajeltu pitkin suomalaista maalaismaisemaa. Ei sitä ennen tajunnut, miten tajuttoman kaunista täällä on. Nyt pitkät metsätaipaleetkin, jotka ennen autoillessa tuntuivat tuhottoman tylsiltä, ovat kauniita kuin mitkä. Muru ei anna minun edes lehteä lukea automatkalla, kun on sitä mieltä että näistä maisemista on nyt syytä nauttia.

Loman ensimmäiset kaksi viikkoa on menneet voittopuolisesti ulkoillen. Sisällä ei olla juuri istuttu. On tämä vaan niin mahtavaa. Vähän toista kun Bahrainista raportoitu 45,8 astetta varjossa.

Rankinta tässä on matkalaukkuelämän lisäksi se, että joutuu jatkuvasti jättämään hyvästejä ystäville ja sukulaisille takaraivossa tieto, että suurinta osaa näkee ehkä vuoden päästä. Todennäköisesti mulla näitä Suomi-reissuja riittää vielä ensi syksynäkin, mutta kuten aikaisemminkin, ne painottuvat Helsinkiin eikä ole paljon aikaa reissata.

Reilu viikko vielä reissua jäljellä. Huomenna jatketaan nykyisestä majapaikasta seuraavalle tieosuudelle. Tämä ilta katsotaan telkkaria ja nautitaan suomalaisista dokumenteista. Parhaillaan näyttää tulevan dokkari Pelle Miljoonasta. Ei kun katsomaan, siis!