Tänään taas tuli eteen tilanne, jolloin olisin toivonut, että olis ollut kamera mukana. Tai siis onhan mulla kännykässä, mutta en kehdannut kaivaa sitä esiin, olin liian lähellä. Liikennevaloissa odotellessa viereiselle kaistalle ajoi auto, jota ajoi huivipäinen nainen. Puhui ajaessaan kännykkään, joka oli näppärästi pujotettu huivinreunan ja posken väliin. Omatekoinen hands free!

Meidän auton sakki remahti nauramaan.