Aioimme eilen korkata iftar-telttailun tältä vuodelta, mutta koska "today maybe little late", eli lähin teltta ei ollut vielä auennut kun kävimme kolkuttelemassa, suuntasimme muualle. Kaikilla nälkä kurni jo vatsassa, joten kauhean kauas ei ollut intoa lähteä. Suuntasimme siis lähimpään ravintolaan.

Jotenkin hassu kokemus, tuntui siltä kuin ravintolassa ei olisi koskaan ollut asiakkaita, että se olisi jotenkin ihan uusi juttu jota opetellaan vasta. Monta tarjoilijaa ryntäsi pöytäämme kertomaan illan buffetista (joka oli, liian myöhään tajusimme, aika köyhä hintaan verrattuna), laseja tuotiin pöytään yksitellen, unohdettiin tuoda ruokailuvälineet, tyhjät lautaset kerättiin yksitellen pöydästä pois ja osa jätettiin pöytään, ja muutenkin jatkuvasti ihmeellistä säätämistä. Ruuassa ei sinänsä ollut mitään valittamista, mutta ei toisaalta mikään mieletön makuelämyskään. Kaiken kaikkiaan hämmentävä kokemus.

No, siihen miljööseen ruuassa uiva taapero ja pitkin poikin loikkiva kolmevuotias sopivat oikein hyvin.

Ramadan kareem!