Huh, jalat on hellinä. Kierreltiin naapurin kanssa viisi tuntia ostoksilla. Ensin souq, sitten matkatavaravakuutus, Seef Mall ja sitten vielä pari ruokakauppaa. Ihailtavan kärsivällisesti miespuolinen shoppailukaverini jaksoi. Ehkä salaisuus oli siinä että minimoin ostoskeskuskierroksen laajuuden...

Souqissa kävin hoitamassa murun pukuasiaa. Viime syksynä teetätetty puku näytti uusin silmin katsoen vähän surulliselta, joten nyt pitää vähän paikkailla. En tiedä miten murusta silloin mitat otettiin, mutta ensimmäinen versio oli tehty kaksi kertaa murun kokoiselle miehelle. Ei siitä sitten oikein hyvää koskaan tullut, mutta kai ero sen ensimmäisen ja viimeisen version välillä oli niin suuri, että silmät hämääntyivät silloin luulemaan että lopputulos oli kelvollinen. No ei ollut nyt kun katsoo uudestaan.

Onni on siinä, että joukkopako pois Bahrainista on todellakin alkanut. Räätälillä oli hiljaista ja siis aikaa. Kuulemma jos mitat otetaan aamupäivällä, iltapäivällä on jo valmista. Jos tilanne on niin katastrofaalinen että on helpompi tehdä uusi puku, se valmistuu kahdessa päivässä. Eipä meillä enempää aikaa olekaan. Tyypillistä että kaikki menee viime tinkaan, tietty puvun olisi voinut tsekata jo paljon aikaisemminkin... Kun muru sitten tulee töistä huomenna illalla kotiin, seuraavana aamuna kipin kapin räätälille. Lähinnä muru pelkäsi että se ei mene enää päälle, se kun on niin ahkerasti käynyt salilla että hartiat ja reidet on levenneet. Työpuku ainakin alkoi jo pahasti kiristää, onneksi on saamassa uuden.

Samalla tilasin itselleni kahdet pellavahousut ja ostin kangasta pariin paitaan. Käytiin Mohamed Jamalilla, joka on mielestäni Bahrainin paras kangaskauppa. Kolmessa kerroksessa kankaita joka lähtöön. Nytkin oli hyvä myyjä, olisi myynyt minulle silkkiä, samettia, verkaa, sarkaa, ei millään meinannut päästää kynsistään, mutta onneksi oli se naapuri mukana niin en niin helposti jäänyt hipelöimään valikoimaa. Olisi voinut tulla kallis lasku....