Ei kannata lentää flunssaisena. Pää hajoo, väsyttää, yskittää, nokka vuotaa. Vierustoverit katsovat kyllästyneesti kun yskin sadatta kertaa. Voi kuolema, miten kauan matka kesti! Jopa sukanpohjatkin tsekattiin metallinpaljastimella...

Nyt onneksi kotona. Tuttu tuulahdus viime kesältä kun astuin koneesta ulos: kostean lämmin ilma. Niinpä niin. Yhden etapin verran taas lähempänä kesää: suihkussa pystyi käymään ilman että väänsi kuumavesihanasta. Katolla majaileva vesisäiliö lämpenee auringosta tarpeeksi lämpimäksi ilman lämmittimen apua. Ei onnistunut vielä huhtikuun lopussa, jäätyi kalikaksi jos yritti. Nyt onnistuu, no problemo.

Muru on työmatkalla, tulee vasta huomenna. Ei auta kun mennä nukkumaan tyhjässä kodissa. Matkasta ryytyneenä jätin matkalaukunkin purkamatta keskelle olohuoneen lattiaa. Sen verran avasin että sain hammasharjan pelastettua, muut romppeet jäi vielä laukkuun.

Aina yhtä auttavainen naapuri kävi taas hakemassa minut kentältä, mikä oli aivan ihana juttu. Näin väsyneenä olisi ollut helvetillistä jäädä odottelemaan vartiksi radiometertaksia. Onni on hyvät naapurit!

Toisen naapurin vauvauva oli kasvanut kahdessa viikossa taas ihan eri pojaksi. Hitsi mikä hurmuri. Isoveli luuttusi onnellisena lattioita, oli kuulemma siivonnut koko kämpän (kyseessä on siis melkein kaksivee). Eilen oli tyhjentänyt astianpesukonetta. Bahrainissa lapsista kasvaa siis taloushirmuja? Tai sitten vain saavat liikaa vaikutteita kotiapulaisilta...

Tää taitaa nyt kääntää nokkansa kohti petiä. Vielä kun jalat liikkuu. Muuten voi käydä niin että herään aamulla tästä tuolilta naama näppäimistöllä, keskellä otsaa välilyöntinäppäimen painauma...