Eilen illalla makoilin olohuoneen sohvalla ja ihmettelin mitä ihmettä tekisi. Sähköt olivat jälleen poikki, kuten jo kerran aikaisemminkin suurinpiirtein viikon sisään. Siinä makoillessan tajusin miten riippuvainen sitä on sähköstä. Ja sitten kun niitä ei ole, on ihan hukassa kun ei voi kuunnella musiikkia, katsoa telkkaria tai surffailla netissä. Viimeksi kun sähköt menivät poikki, luin kynttilän- ja taskulampun valossa kirjaa. Nyt olin liian väsynyt lukeakseni (kello oli jo aika paljon), joten jäin siihen sohvalle makaamaan. Kummallinen kokemus.

Olimme juuri murun kanssa lopettaneet illallisen syömisen, istuimme vielä ruokapöydässä juttelemassa, kun sähköt katkesivat. Tuli muuten aika pimeää... Koko alueelta oli sähköt poikki, joten ulkovalotkaan eivät valaisseet. Viimeksi oli niin hyvä onni, että kännykkä oli käden ulottuvilla, silloin etsin taskulampun kännykän valossa. Nyt minulla ei ollut hajuakaan, missä kännykkä oli. Onneksi murun kännykkä oli suht lähellä ja onneksi ruokapöydällä oli pari kynttilää, joten aika äkkiä saatiin vähän valoa.

Kynttilänvalossa oli toki tunnelmallista, mutta ei siinä valossa paljon näe puuhastella. Tänään laitoinkin jo varuulta seuraavaa sähkökatkosta varten uudet tuikut lyhtyihin, jotta niitä on sitten helppo ripotella pitkin asuntoa kun tarve tulee.

Sähkökatkot ovat säännöllinen riesa varsinkin kesäisin, kun sähkönkulutus on suurta (ilmastointilaitteet pauhaavat joka talossa). Yllättävän vähän aikaa ne kuitenkin kestävät, tämä oli noin puolen tunnin mittainen. Lehdestä tosin luin juuri tänään, että jollekin alueelle oli eilen saatu sähköt neljän päivän katkoksen jälkeen...